Kun olin mukula meidän perhe kävi juhlapäivinä Martinassa syömässä. Isä otti aina Martinan possun ja nyppi pois hillosipulit. Minä söin kanakorin ja sisko katkarapukasarin. Kun kasvoin isommaksi tuli katkarapukasarista myös minun suosikkini, mutta sitten koitti 90-luku. Maailma muuttui ja ravintotarjonta kasvoi. Martina sai kilpailijoita.
Äiti teki katkarapukasaria aina välillä perjantain juhlaruoaksi, mutta kun lapset muuttivat kotoa koko ruoka jotenkin unohtui. Kunnes muutama viikko sitten sisko tokaisi, että olisipa mukava syödä pitkästä aikaa katkarapukasaria. Sellaista jossa on niin paljon valkosipulia, että se potkaisee. Joten kun vappupöydästä jäi yli kulhollinen kokonaisia katkarapuja ei kauaa tarvinnut miettiä miten ne saisi käytettyä.
Ihana kerman, tomaatin, valkosipulin liitto johon chili tuo hiukan lisälämpöä.
Muistakaa, että katkikset vain kipataan kuumaan keittoon. Jos katkarapuja keittää niistä tulee kippuraisia ja sitkeitä. Yöks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti