Epookkikomediaa

Jouduin muuttamaan blgin ukonäköä taas, koska jostain syystä blogger ei näyttänyt tekstejä oikein vaikka kuinka yritin muokata höttömölöä. No, kelpaahan tämäkin.

Luin juuri Kaari Utrion viimeisimmän romaanin Vaitelias perillinen -loppuun.
Itse nautin suunnattomasti näistä kevyistä ja hilpeistä teoksista jotka varmasti monella putoavat sinne hämppäkirjallisuus kansioon.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ihan pienestä pitäen. Kuulemma jo vaahtosammuttimen kokoisena natiaisena häiritsin lomamatkojen oppaan krapulapäivää vaatimalla bussissa kokoajan lisää "talinoita".

Kaari Utrion kirjoissa yhdistyvät historian tutkimus, sujuva proosa, eikä haittaa että kirjailijan kiinnostus naistutkimukseen paistaa taustalta läpi.
Minulle nämä kirjat ovat kuin miehelleni Aku Ankka. Luen niitä uudelleen ja uudelleen kun kaipaan vain lyhyttä pakoa todellisuudesta.

Kirjan kanssa maistuvat nämä tänään testaamani Chocochilin Porkkanaskonssit. Itse käytin soijajugurtin tilalla luomujugurttia, ja tulen varmasti tekemään toistekin. Nam!

Sillä Sipulikeitto

Kun olin pieni Äiti teki usein sipulikeittoa... Muistelisin. Saattaa olla myös, että Äiti teki sitä kerran ja se jäi mieleeni. Pienenä saadut muistot ovat sellaisia, muka faktaa mutta keijuilla väritettynä. Niin tai näin, se oli vielä parempaa kuin muistin!

6 Isoa keltasipulia
3 Valkosipulinkynttä
1l Vahvaa kasvislientä (tai liha)
2,5dl Kuivaa valkoviiniä
2rkl vehnäjauhoja
1 laakerinlehti
Mustapippuria
Ranskanleipäviipaleita
Emmentaljuustoraastetta

Viipaloi sipulit suhteellisen ohuiksi renkaiksi ja hienonna valkosipuli.

Kuullota sipuliseosta öljy-voi seoksessa kunnes sipuli on aavistuksen ruskistunut (malta malta, tästä se maku tulee). Ripottele sekaan jauho, ja lisää kasvisliemi ja mausteet.
Anna kiehua puolisen tuntia ja lisää viini. Anna porista miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat sopivasti pehmeitä (olematta liian lötköjä). Tarkasta suola.

Jaa keitto uuninkestäviin annoskuppeihin.
Paahda ranskaleipäviipaleita paahtimessa kunnes ne ovat rapeita ja melko tummia. Pinoa viipaleet kulhoihin kansiksi ja peitä juustoraasteella. Gratinoi uunivastuksen alla kunnes juusto on kauniin väristä.

Ps. Kyseessä on Neiti Oon - innoittamana hyvin hyvin harvinainen tuplapäivitys, koska olen ollut niin laiska kirjoittaja pari kuukautta.

Kehyksissä

Laiska pääsiäismaanantai kului puuhaillessa kotona kaikenlaisia rästiinjääneitä projekteja, kuten hääkuvien lähettelyä maailmalle. Lisäksi tuli värkättyä muutama kaapinpohjalle unohtunut, koiran hampaillaan tuunaama ruman lakatun puun värinen valokuvakehys uuteen uskoon.

Aluksi hioin pinnan karkealla hiomapaperilla, jonka jälkeen hyökkäsin kehyksen kimppuun puukon kanssa ja lohkoin siitä muutaman mojovan palan pois, sekä lisäsin lisää rosoisuutta koiran hoitamien reikien vierelle. Tämän jälkeen maalasin kehykset mustalla akryylimaalilla, ja muutamaa tuntia myöhemmin sudin päälle kerroksen puolihimmeää kalustelakkaa. Näillä ohjeilla hääkuvakin pääsi viimein kehyksiin.

Tänään olen koittanut päästä ylös sohvalta aloittaakseni siskolleni lupaamani työprojektin, siinä kuitenkin täysin epäonnistuen. Sain kuitenkin viimeinkin loput nauhoittamani Amyn Lailla -jaksot katsottua. Ikävä yllätys oli kokonaisen viikon puuttuminen välistä. Se on huono puoli sarjoissa joissa oikeasti tapahtuu jotain. Kun jää jakso välistä, tippuu kärryiltä.