Tuli Elli-Kantarelli ikäneito naapurista..

..Kertoo lastenruno

Kantarellipasta

1l Tuoreita kantarellejä (Vähempikin toki riittää)
Kerma
Iso sipuli
Basilicaa
Parmesan juustoa
Suolaa ja Pippuria

Unohdin ottaa kuvan valmiista annoksesta, tuli kiire syömään

Lämmitä kasari kuumaksi, ja paista kantarelleja kunnes neste on poistunut. Lisää loraus oliiviöljyä, sekä silputtu keltasipuli ja kuullota hetki. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Lisää kerma ja vähennä lämpöä. Silppua karkeasti pieni määrä tuoretta basilicaa.
Raasta n.1½dl parmesania, ja lisää n.2/3 kastikkeeseen. Käytä mielellään tuoretta parmesania, purkissa tai pussissa myytävä jauhe ei aja samaa asiaa ja maistuu täysin erilaiselta. Lisää basilica. Sekoita kunnes juusto on sulanut ja kastikkeen koostumus on paksuhko ja kermainen.

Tarjoile haluamasi pastalaadun kanssa (meillä sattui olemaan kaapissa kokojyväspagettia joten käytin sitä ja hyvin toimi) ja ripottele annoksen päälle loput juustosta.

Kadonneen kodin metsästys

Välillä postaus ilman kuvia, täysin päivitysmielessä. En siis ole kadonnut maanpäältä, enkä jäänyt jumiin parvekkeelle.
Tällähetkellä metsästämme. Metsästämme uutta kotia, joka saa mielellään olla hyvin vanha. Metsästämme työpaikkaa, joka saa mielellään olla hyvin mielenkiintoinen. Lisäksi metsästämme mielenrauhaa, ja suunnittelemme häämatkaa Japaniin.

Kaikesta tästä lisää myöhemmin, ja uusi resepti vielä tällä viikolla. Lupaan.

Yökyöpeli

En malttanutkaan olla laittamatta kuvaa. Tämä pikkuinen kaveri uiskenteli kesälomallamme veneemme edellä palatessamme illalla kalasta. Voi kuinka paljon olisinkaan sillähetkellä toivonut pidempää putkea.

Alas taikavirtaa

Kesälomalla löysin mökin kätköistä vanhan aarteen.

Eduard Uspenskin satukirja "Alas Taikavirtaa" edustaa kaikkea sitä mitä omasta lapsuudestani kaipaan. Muistan kuinka ostimme sen Isoäitini kanssa Kouvolan antikvariaatista, ja kuinka Isoäitini luki sitä minulle valoisina kesäiltoina maatessani sängyssäni mökin vinttikamarissa odottamassa unta.
Uskon vakaasti, että vilkas mielikuvitukseni on geeniperimän lisäksi yhtä suureksi osaksi kotoisin myös Isoäidiltäni, joka kertoi meille tarinoita niin kirjoista, kuin päästänsäkin. Nämä päästä keksityt tarinat olivat suosikkejani, sillä sain itse vaikuttaa tarinan kulkuun. Eräs tarina kahdesta koirasta kesti viikkoja, ja jatkui joka aamu aamupuuron äärellä. Harmikseni olen juonen jo unohtanut.

Satujen lisäksi kuulin myös oikeista asioista. Kuulin sodasta ja menneistä ajoista, ja kiitos näiden kertomusten heräsi myös kiinnostukseni juuriani, ja maamme historiaa kohtaan.

Mikäli yllämainitun teoksen joskus kirjakaupassa tai antikvariaatissa näette, kehotan teitä ehdottomasti poimimaan sen mukaanne siltä seisomalta, ja lukemaan sen niin itsellenne, kuin lapsillenne ja lapsenlapsillenne.
Tarina tempaisi minut tänä päivänä mukaansa samalla tavalla kuin vuosia sitten, ja kun pieni Mitja poika kutsuu kiltin suden kohtaamaan Iivari Pahasilmän, ei kirjaa enää malta laskea alas.

Myös kuvitus on Venäläiseen tapaan huikean hieno. Nyt äkkiä kaikki lukemaan satuja!