Joululimppu

Tämä joululimppu syntyi viimevuonna kun yritin tehdä Maku-lehden makeaa mallaslimppua. Yllättävää kyllä (ei ehkä kovin) meidän kylältä ei jälleen löytynyt okeita aineksia joten jouduin varioimaan. Ja kappas kuinka kävikään! Limpusta tuli uusi perinneruoka tähän huusholliin.

Se oli niin hitti, että reseptiä on täksi jouluksi pyytänyt jo useampi ihminen. Reseptillä tulee kuusi pientä limppua. Puolita tarvittaessa.

Skonssit tai jotain sinnepäin

Viimeviikonloppuna kyläilimme ystäväpariskunnan luona ja aamiaiseksi tarjottiin niin loistavia skonesseja, että oli pakko kokeilla niitä itsekin. Sain ystävältäni reseptin ja päätin käyttää viikonlopun harvinaisen valoilmiön (valo itsessään on tämä ilmiö jota en nykyään pääse enää näkemään) hyödykseni ja lähteä kokeilemaan. Aina ei mene niinkuin elokuvissa.

Tässä printattava resepti.

Tein taikinan kaksinkertaisena (onneksi). Sitten tein virheen ja kaulitsin taikinan aivan liian ohueksi. En siis tämän ohjeen mukaan johon lisäsin paksuudet vasta kokeilun jälkeen. Tämä allaoleva on siis ns. Ei näin -kuva.

Jostain syystä päätin tehdä osan skonsseista muffinivuoassa. Jostain syystä.. Siis siksi, että leivinpaperi loppui enkä jaksanut lähteä kauppaan.

Itse skonssit tulivat uunista reunoilta hiukan kärähtäneitä. Muutenkin littana ulkonäkö oli enemmänkin "English teabiscuit" kamaa kuin skonsseja. Jättäkää siis taikinalle kunnolla paksuutta. En usko, että kaulinta tarvitaan lainkaan pelkkä taikinan tasoitus käsin riittänee. 

Maku näissäkin oli kyllä ihan hyvä. Kuori oli rapsakka (tosin hiukan kärähtänyt), mutta sisältä nämäkin olivat pehmeitä ja niin ilmavia kuin tällä paksuudella nyt voi vain olla.

Muffinivuoalla onnistuin sensijaan hienosti. Skonssit (tai muffinsit) kohosivat hyvin ja kypsyivät kymmenen minuutin paistoajalla juuri oikeanlaisiksi. Tässä kuvassa näkyy parhaiten kahden version ero. Osa katosi napaan pelkästään voimariinilla maustettuna, mutta noihin biscuit mallisiin sopi hyvin jääkaapista löytynyt lemon curd.

Kalevankadun Trio

Torstaina matkasin siskon kanssa Helsingin keskustaan tutustumaan Kalevankadun Trioon. Kyseessä on siis kolme vierekkäistä liikettä; Fiftariliike Fast´n´Loud, tanskalaista vintage- ja nykydesignia yhdistelevä Danishdesign.fi, sekä mun ihan lempparilemppari baarin eli Navy Jerry´sin perustajan uusi Italialainen kuppila Bettola Milli Miglia. Tässä pieni kuvareportaasi retkestämme. 

Fast´n`loudin Ranskalainen perustaja on muuten asunut Dublinissa niinkuin minäkin joten siitä riitti hiukan juttua kassalle. Mukaan lähti kartongille painettu PinUp juliste Murun tulevan miesluolan seinälle. Lisäksi sain itselleni hiushuivin.

Ihan Murun oloisia hattujakin olisi ollut tarjolla.

Ainakin yksi asia joka yhdistää kaikkia kolmea liikettä on yksityiskohtien runsaus.

Danishdesign.fi myy myös piensuunnittelijoiden tuotteita. Esim. tämä The Beak monitoiminaulakko on suunnittelijansa ainoa tuote. Näyttäisi hauskalta valkoisella seinällä!

Mukaan on päässyt myös yksi kotimainen merkki. Dekorandon Feel Felt.

Putiikki oli täynnä kauniita asioita, mutta kyllä ruokabloggaajan vierailun kohokohta oli kaupan omistajan itse leipoma Tanskalaisen perinnekakku.

Kakku oli mielettömän hyvää, mutta sen koostumusta on vaikea kuvailla. Kakku näytti kuivalta, mutta oli kaikkea muuta. Sain reseptin mukaanviemisiksi joten minun täytynee yrittää leipoa Brunsviger myös tänne blogiin.

Milli Miglia kertoo tarjoilevansa drinkkejä 40- ja 50 luvun henkeen, mutta ainakin Spritz maistui ihan yhtä tuoreelle ja raikkaalle kuin lokakuussa Italiassa. Drinkkien mukana tulee Italialaiseen tapaan pientä purtavaa kuten vaikkapa pitsa slicet.

Omistajalla on todellakin silmää yksityiskohdille. Baari on kuin Don Rosan Akkaristrippi, joka silmäyksellä löytyy jotain uutta ihmeteltävää kuten vaikkapa katossa kuivuvat pyykit.

Saimme maistaa myös itsetehtyä Limocelloa joka myönnettäköön oli parempaa kuin valmisversio. Tätäkin saatan joskus testata kotona.

Kiitos Trion yrittäjille lämpimästä vastaanotosta, oli mukava piipahtaa ja varmasti tulemme näkemään toistekin.