Lauantaina, kun vanhempani palasivat autolla sienestämästä he kuulivat koiran kiljaisevan. Isäni kiiruhti paikalle ja löysi siipirikon (regastamattoman) kanahaukan joka oli puolustanut itseään koiran uteliaisuutta vastaan raapaisemalla tätä silmään. Koira ja Haukka rukka.
Haukka yritti vähänväliä lentoon hyppimällä, ja onnistui keploittelemaan itsensä läheiseen metsikköön.
Soitettuani muutamaan eri numeroon, sain viimein apua poliisilaitokselta jossa ystävällinen naispoliisi välitti yhteystetoni paikalliselle lintuasiantuntijalle. Miehen ohjeiden mukaisesti pyydystimme Makkosen kanssa linnun kissamme kantolaatikkoon 70 luvun Volvon takkia apunakäyttäen. Ihan näin ohjeet eivät kyllä menneet (pahvilaatikko ja metsurinhanskat), mutta pienen puskajuoksun jälkeen lintu saatiin talteen sitä tai itsemämme satuttamatta. Lintu sai nimekseen Hannu-Haukka, ja väliaikaisen majapaikan kissamme laatikosta automme takakontissa.
Illalla, kun lintu oli saanut muutaman tunnin rauhoittua autossa samaisen Volvon takin suojassa, juotimme sille sokerimehua lääkeruiskua apuna käyttäen. Operaatio kävi yllättävän helposti, ja jälkeenpäin lintu myös piristyi selvästi ja tutkaili meitä tarkkaavaisena.
Seuraavana aamuna minua neuvonut Lintuasiantuntija nouti linnun hoidettavaksi läheiselle lintutarhalle ja totesi sen koiraspuoliseksi viimevuoden poikaseksi. Hän myös kehui toimintaamme oikeaoppiseksi. Tulipa hyvä mieli. Hyvää matkaa Hannu-Haukka, ja onnistuneita metsästymatkoja!
Hieno kuva ja kaunis lintu!
VastaaPoistaOnpas muuten harvinaisen komea lintu!!
VastaaPoistaHaukkoja ja kotkia kun yleensä näkee vain korkealla taivaalla... Tai kyllähän niitä kuvissa näkee, mutta nämä kuvat on niin läheltä, että uljauden näkee kunnolla :).
Ja mun sisäinen kettutyttöni nostaa teille hattua ja kumartaa, esimerkillisen toiminnan kunniaksi.
P.s. Onnittelut vielä siitä yhdestä toisesta jutskasta :).
-Helmi