maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kippari Kallen Pasta

Pinaatti, miksiköhän sitä tulee käytettyä niin vähän?
Se on herkullista, super terveellistä, ja kaunista. Ja silti yleensä kävelen sen ohi vihannestiskillä ja tartun viereiseen paprikaan, tai porkkananippuun.

Tämä kirjoittaminen olisi muuten huomattavasti helpompaa ilman kissaa joka paijaa itseään käteeni ja tassuttelee näppäimistöllä.

No, tässäpä viikon alkuun herkullinen pasta, johon kätkeytyy myös hyvä paikka päästä eroon viikonlopulta jääneestä valkoviinipullon jämästä.



Popay´s Pasta

Tuoretta baby pinaattia
½ Purjo
Valkosipulia
Kerma (Flora kevyt ja paksu)
Valkoviiniä
Pinjansiemeniä
Persiljaa
Ruohosipulia
Feta
Pastaa (Itse käytin täysjyväpastaa)

Nyt on aika huijata, jos et odota vieraita illaksi, vaihda ihmeessä tuoreet yrtit Creme Bonjour Valkosipuli & Yrtit -purkkiin.. Onhan sentään maanantai ;)

Katko pinaatinlehdistä kovat kannat ja huuhtele lehdet, silppua hiukan pienemmäksi.
Huuhtele myös purjo, ja leikkaa ohuehkoiksi renkaiksi.

Heitä tehosekoittimeen 3 valkosipulin kynttä, persilja, ruohosipuli ja ripaus merisuolaa. Jos et ole kovasti sipulin perään, unohda purjo. Jos taas käytät äsken mainittua oikotietä, jätä purjo ja unohda ruohosipuli.
Hienonna ihan hienoksi.

Laita pastan vesi kiehumaan ja kuutioi feta. Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla ja siirrä sivuun.

Lämmitä tilkka oliiviöljyä pannussa, ja freesaa pinaattia kunnes neste on poistunut ja sitä on jäljellä 1/10 osa siitä minkä heitit pannulle. Siltä se ainakin tuntuu. Lisää purjo sekä yrittisekoitus. Kääntele kunnes seos on lämmennyt, mutta älä paista. Lisää n.1dl valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Nyt on aika heittää sekaan kerma, sekä fetakuutiot. Kiehauta ihan kevyesti miedolla lämmöllä ja mausta mustapippurilla. Suolaa et tarvitse, feta hoitaa sen puolen.

Sekoita al denteksi kiehuneen, valutetun pastan kanssa yhteen, ja koristele pinjan siemenillä.

Aamulla kun heräät, patit on kuin Kallella. Tai sitten ei, mutta hyvää se on.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Maailman paras särvin

Tämä särvin on itseasiassa Jamie Oliverin ensimmäisessä Alaston Kokki -kirjassa luokiteltu salaatiksi. Minusta se kuitenkin on salaatiksi liian.. Vähäsalaattinen. Mutta sitäkin täydellisemmin se toimii vastapaistetun rapeakuorisen ciabattan päällä särpimenä.

Chili-Särvin

2 Punaista chiliä
Iso ruukillinen basilicaa (talvella tarvitaan kaksi ruukkua)
Hyvää mozzarellaa
Sitruuna
Oliiviöljyä
Merisuolaa

Lämmitä uuni grillivastuksella 250 asteeseen.
Pesaise chilit ja pistele niihin haarukalla muutama reikä. Heitä ritilälle kaikkein ylimmälle tasolle ja odota kunnes kuori mustuu. Käännä ja mustuta myös toinen puoli. Älä unohda rei'ittää chilejä tai saat siivota räjähdyksen jäljet.

Ota mustuneet chilit uunista ja laita ne pikaisesti tiiviiseen rasiaan tai kelmulla peitettyyn kuppiin. Odota 15minuuttia. Kuori chileistä kuori, ja poista siemenet,leikkaa ohuiksi nauhoiksi.

Silppua basilica ja levitä se lautaselle. Revi päälle huoneenlämpöinen mozzarella ja lisää chilit. Purista tilkka sitruunamehua ja roiskuta oliiviöljyä. Lopuksi ripottele särpimeen hiukan merisuolaa.
Tarjoa kuuman leivän päällä.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Laiskajaakko

Laiskajaakko ei ole päivittänyt blogia, koska on viettänyt jokaisen vapaahetkensä pelaten Fable II Xboxilla. Koukuttava peli.

Viimeviikonloppu oli räntäsateisuudestaan huolimatta huippuhauska,
kun Helmi vieraili kylässä. Aloitimme syömällä 2h+K:ssä herkulliset pastat, ja päivittämällä viimeiset viisi vuotta pikakelauksella. On niin paljon jota ei blogeissa lue.
Illalla kävimme teatterissa katsastamassa mainion Viimeinen Sikari -näytelmän. Sunnuntaina kävimme pyynikillä pikapyrähdyksellä ja kurkkimassa sisään kiinniolevien autoliikkeiden ikkunoista, ennenkuin Helmi hyppäsi junan kyytiin ja matkusti takaisin kotiin.

Ehdimme myös vierailemaan pariin otteeseen Marimekolla etsimässä meidän olohuoneeseen uusia kevätverhoja. Tiesittekö että Äkkijyrkän lehmistä on nykyään myös pikkulehmät -versio, josta tulisi huikean hienoja sohvatyynyjä tai tabletteja? Itse haaveilen isoista lehmistä kaksi metristä taulua porrassyvennykseen. Ehkäpä jonakin päivänä myös toteutan suureellisen (tai lähinnä korkean) suunnielmani.

Kevätverhoissa päädyin kuitenkin ihanaan Iso Satakieli kuosiin, joka on kuosina yllättävän raikas ja rauhallinen, vaikkei ehkä siltä kuvassa näytäkään. Sen verran vanhanaikainen olen, että kyllä kesällä ja talvella on oltava eri verhot, vaikka jouluverhoja en koskaan vaihdakaan.

Sivut