maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kippari Kallen Pasta

Pinaatti, miksiköhän sitä tulee käytettyä niin vähän?
Se on herkullista, super terveellistä, ja kaunista. Ja silti yleensä kävelen sen ohi vihannestiskillä ja tartun viereiseen paprikaan, tai porkkananippuun.

Tämä kirjoittaminen olisi muuten huomattavasti helpompaa ilman kissaa joka paijaa itseään käteeni ja tassuttelee näppäimistöllä.

No, tässäpä viikon alkuun herkullinen pasta, johon kätkeytyy myös hyvä paikka päästä eroon viikonlopulta jääneestä valkoviinipullon jämästä.



Popay´s Pasta

Tuoretta baby pinaattia
½ Purjo
Valkosipulia
Kerma (Flora kevyt ja paksu)
Valkoviiniä
Pinjansiemeniä
Persiljaa
Ruohosipulia
Feta
Pastaa (Itse käytin täysjyväpastaa)

Nyt on aika huijata, jos et odota vieraita illaksi, vaihda ihmeessä tuoreet yrtit Creme Bonjour Valkosipuli & Yrtit -purkkiin.. Onhan sentään maanantai ;)

Katko pinaatinlehdistä kovat kannat ja huuhtele lehdet, silppua hiukan pienemmäksi.
Huuhtele myös purjo, ja leikkaa ohuehkoiksi renkaiksi.

Heitä tehosekoittimeen 3 valkosipulin kynttä, persilja, ruohosipuli ja ripaus merisuolaa. Jos et ole kovasti sipulin perään, unohda purjo. Jos taas käytät äsken mainittua oikotietä, jätä purjo ja unohda ruohosipuli.
Hienonna ihan hienoksi.

Laita pastan vesi kiehumaan ja kuutioi feta. Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla ja siirrä sivuun.

Lämmitä tilkka oliiviöljyä pannussa, ja freesaa pinaattia kunnes neste on poistunut ja sitä on jäljellä 1/10 osa siitä minkä heitit pannulle. Siltä se ainakin tuntuu. Lisää purjo sekä yrittisekoitus. Kääntele kunnes seos on lämmennyt, mutta älä paista. Lisää n.1dl valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Nyt on aika heittää sekaan kerma, sekä fetakuutiot. Kiehauta ihan kevyesti miedolla lämmöllä ja mausta mustapippurilla. Suolaa et tarvitse, feta hoitaa sen puolen.

Sekoita al denteksi kiehuneen, valutetun pastan kanssa yhteen, ja koristele pinjan siemenillä.

Aamulla kun heräät, patit on kuin Kallella. Tai sitten ei, mutta hyvää se on.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Maailman paras särvin

Tämä särvin on itseasiassa Jamie Oliverin ensimmäisessä Alaston Kokki -kirjassa luokiteltu salaatiksi. Minusta se kuitenkin on salaatiksi liian.. Vähäsalaattinen. Mutta sitäkin täydellisemmin se toimii vastapaistetun rapeakuorisen ciabattan päällä särpimenä.

Chili-Särvin

2 Punaista chiliä
Iso ruukillinen basilicaa (talvella tarvitaan kaksi ruukkua)
Hyvää mozzarellaa
Sitruuna
Oliiviöljyä
Merisuolaa

Lämmitä uuni grillivastuksella 250 asteeseen.
Pesaise chilit ja pistele niihin haarukalla muutama reikä. Heitä ritilälle kaikkein ylimmälle tasolle ja odota kunnes kuori mustuu. Käännä ja mustuta myös toinen puoli. Älä unohda rei'ittää chilejä tai saat siivota räjähdyksen jäljet.

Ota mustuneet chilit uunista ja laita ne pikaisesti tiiviiseen rasiaan tai kelmulla peitettyyn kuppiin. Odota 15minuuttia. Kuori chileistä kuori, ja poista siemenet,leikkaa ohuiksi nauhoiksi.

Silppua basilica ja levitä se lautaselle. Revi päälle huoneenlämpöinen mozzarella ja lisää chilit. Purista tilkka sitruunamehua ja roiskuta oliiviöljyä. Lopuksi ripottele särpimeen hiukan merisuolaa.
Tarjoa kuuman leivän päällä.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Laiskajaakko

Laiskajaakko ei ole päivittänyt blogia, koska on viettänyt jokaisen vapaahetkensä pelaten Fable II Xboxilla. Koukuttava peli.

Viimeviikonloppu oli räntäsateisuudestaan huolimatta huippuhauska,
kun Helmi vieraili kylässä. Aloitimme syömällä 2h+K:ssä herkulliset pastat, ja päivittämällä viimeiset viisi vuotta pikakelauksella. On niin paljon jota ei blogeissa lue.
Illalla kävimme teatterissa katsastamassa mainion Viimeinen Sikari -näytelmän. Sunnuntaina kävimme pyynikillä pikapyrähdyksellä ja kurkkimassa sisään kiinniolevien autoliikkeiden ikkunoista, ennenkuin Helmi hyppäsi junan kyytiin ja matkusti takaisin kotiin.

Ehdimme myös vierailemaan pariin otteeseen Marimekolla etsimässä meidän olohuoneeseen uusia kevätverhoja. Tiesittekö että Äkkijyrkän lehmistä on nykyään myös pikkulehmät -versio, josta tulisi huikean hienoja sohvatyynyjä tai tabletteja? Itse haaveilen isoista lehmistä kaksi metristä taulua porrassyvennykseen. Ehkäpä jonakin päivänä myös toteutan suureellisen (tai lähinnä korkean) suunnielmani.

Kevätverhoissa päädyin kuitenkin ihanaan Iso Satakieli kuosiin, joka on kuosina yllättävän raikas ja rauhallinen, vaikkei ehkä siltä kuvassa näytäkään. Sen verran vanhanaikainen olen, että kyllä kesällä ja talvella on oltava eri verhot, vaikka jouluverhoja en koskaan vaihdakaan.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Epookkikomediaa

Jouduin muuttamaan blgin ukonäköä taas, koska jostain syystä blogger ei näyttänyt tekstejä oikein vaikka kuinka yritin muokata höttömölöä. No, kelpaahan tämäkin.


Luin juuri Kaari Utrion viimeisimmän romaanin Vaitelias perillinen -loppuun.
Itse nautin suunnattomasti näistä kevyistä ja hilpeistä teoksista jotka varmasti monella putoavat sinne hämppäkirjallisuus kansioon.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ihan pienestä pitäen. Kuulemma jo vaahtosammuttimen kokoisena natiaisena häiritsin lomamatkojen oppaan krapulapäivää vaatimalla bussissa kokoajan lisää "talinoita".

Kaari Utrion kirjoissa yhdistyvät historian tutkimus, sujuva proosa, eikä haittaa että kirjailijan kiinnostus naistutkimukseen paistaa taustalta läpi.
Minulle nämä kirjat ovat kuin miehelleni Aku Ankka. Luen niitä uudelleen ja uudelleen kun kaipaan vain lyhyttä pakoa todellisuudesta.

Kirjan kanssa maistuvat nämä tänään testaamani Chocochilin Porkkanaskonssit. Itse käytin soijajugurtin tilalla luomujugurttia, ja tulen varmasti tekemään toistekin. Nam!


tiistai 6. huhtikuuta 2010

Sillä Sipulikeitto

Kun olin pieni Äiti teki usein sipulikeittoa... Muistelisin. Saattaa olla myös, että Äiti teki sitä kerran ja se jäi mieleeni. Pienenä saadut muistot ovat sellaisia, muka faktaa mutta keijuilla väritettynä. Niin tai näin, se oli vielä parempaa kuin muistin!

6 Isoa keltasipulia
3 Valkosipulinkynttä
1l Vahvaa kasvislientä (tai liha)
2,5dl Kuivaa valkoviiniä
2rkl vehnäjauhoja
1 laakerinlehti
Mustapippuria
Ranskanleipäviipaleita
Emmentaljuustoraastetta




Viipaloi sipulit suhteellisen ohuiksi renkaiksi ja hienonna valkosipuli.

Kuullota sipuliseosta öljy-voi seoksessa kunnes sipuli on aavistuksen ruskistunut (malta malta, tästä se maku tulee). Ripottele sekaan jauho, ja lisää kasvisliemi ja mausteet.
Anna kiehua puolisen tuntia ja lisää viini. Anna porista miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat sopivasti pehmeitä (olematta liian lötköjä). Tarkasta suola.

Jaa keitto uuninkestäviin annoskuppeihin.
Paahda ranskaleipäviipaleita paahtimessa kunnes ne ovat rapeita ja melko tummia. Pinoa viipaleet kulhoihin kansiksi ja peitä juustoraasteella. Gratinoi uunivastuksen alla kunnes juusto on kauniin väristä.

Ps. Kyseessä on Neiti Oon - innoittamana hyvin hyvin harvinainen tuplapäivitys, koska olen ollut niin laiska kirjoittaja pari kuukautta.

Kehyksissä

Laiska pääsiäismaanantai kului puuhaillessa kotona kaikenlaisia rästiinjääneitä projekteja, kuten hääkuvien lähettelyä maailmalle. Lisäksi tuli värkättyä muutama kaapinpohjalle unohtunut, koiran hampaillaan tuunaama ruman lakatun puun värinen valokuvakehys uuteen uskoon.

Aluksi hioin pinnan karkealla hiomapaperilla, jonka jälkeen hyökkäsin kehyksen kimppuun puukon kanssa ja lohkoin siitä muutaman mojovan palan pois, sekä lisäsin lisää rosoisuutta koiran hoitamien reikien vierelle. Tämän jälkeen maalasin kehykset mustalla akryylimaalilla, ja muutamaa tuntia myöhemmin sudin päälle kerroksen puolihimmeää kalustelakkaa. Näillä ohjeilla hääkuvakin pääsi viimein kehyksiin.

Tänään olen koittanut päästä ylös sohvalta aloittaakseni siskolleni lupaamani työprojektin, siinä kuitenkin täysin epäonnistuen. Sain kuitenkin viimeinkin loput nauhoittamani Amyn Lailla -jaksot katsottua. Ikävä yllätys oli kokonaisen viikon puuttuminen välistä. Se on huono puoli sarjoissa joissa oikeasti tapahtuu jotain. Kun jää jakso välistä, tippuu kärryiltä.

Sivut