sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Joululimppu

Tämä joululimppu syntyi viimevuonna kun yritin tehdä Maku-lehden makeaa mallaslimppua. Yllättävää kyllä (ei ehkä kovin) meidän kylältä ei jälleen löytynyt okeita aineksia joten jouduin varioimaan. Ja kappas kuinka kävikään! Limpusta tuli uusi perinneruoka tähän huusholliin.


Se oli niin hitti, että reseptiä on täksi jouluksi pyytänyt jo useampi ihminen. Reseptillä tulee kuusi pientä limppua. Puolita tarvittaessa.


lauantai 24. marraskuuta 2012

Skonssit tai jotain sinnepäin

Viimeviikonloppuna kyläilimme ystäväpariskunnan luona ja aamiaiseksi tarjottiin niin loistavia skonesseja, että oli pakko kokeilla niitä itsekin. Sain ystävältäni reseptin ja päätin käyttää viikonlopun harvinaisen valoilmiön (valo itsessään on tämä ilmiö jota en nykyään pääse enää näkemään) hyödykseni ja lähteä kokeilemaan. Aina ei mene niinkuin elokuvissa.


Tässä printattava resepti.


Tein taikinan kaksinkertaisena (onneksi). Sitten tein virheen ja kaulitsin taikinan aivan liian ohueksi. En siis tämän ohjeen mukaan johon lisäsin paksuudet vasta kokeilun jälkeen. Tämä allaoleva on siis ns. Ei näin -kuva.


Jostain syystä päätin tehdä osan skonsseista muffinivuoassa. Jostain syystä.. Siis siksi, että leivinpaperi loppui enkä jaksanut lähteä kauppaan.


Itse skonssit tulivat uunista reunoilta hiukan kärähtäneitä. Muutenkin littana ulkonäkö oli enemmänkin "English teabiscuit" kamaa kuin skonsseja. Jättäkää siis taikinalle kunnolla paksuutta. En usko, että kaulinta tarvitaan lainkaan pelkkä taikinan tasoitus käsin riittänee. 


Maku näissäkin oli kyllä ihan hyvä. Kuori oli rapsakka (tosin hiukan kärähtänyt), mutta sisältä nämäkin olivat pehmeitä ja niin ilmavia kuin tällä paksuudella nyt voi vain olla.


Muffinivuoalla onnistuin sensijaan hienosti. Skonssit (tai muffinsit) kohosivat hyvin ja kypsyivät kymmenen minuutin paistoajalla juuri oikeanlaisiksi. Tässä kuvassa näkyy parhaiten kahden version ero. Osa katosi napaan pelkästään voimariinilla maustettuna, mutta noihin biscuit mallisiin sopi hyvin jääkaapista löytynyt lemon curd.


maanantai 19. marraskuuta 2012

Kalevankadun Trio

Torstaina matkasin siskon kanssa Helsingin keskustaan tutustumaan Kalevankadun Trioon. Kyseessä on siis kolme vierekkäistä liikettä; Fiftariliike Fast´n´Loud, tanskalaista vintage- ja nykydesignia yhdistelevä Danishdesign.fi, sekä mun ihan lempparilemppari baarin eli Navy Jerry´sin perustajan uusi Italialainen kuppila Bettola Milli Miglia. Tässä pieni kuvareportaasi retkestämme. 


Fast´n`loudin Ranskalainen perustaja on muuten asunut Dublinissa niinkuin minäkin joten siitä riitti hiukan juttua kassalle. Mukaan lähti kartongille painettu PinUp juliste Murun tulevan miesluolan seinälle. Lisäksi sain itselleni hiushuivin.


Ihan Murun oloisia hattujakin olisi ollut tarjolla.



Ainakin yksi asia joka yhdistää kaikkia kolmea liikettä on yksityiskohtien runsaus.


Danishdesign.fi myy myös piensuunnittelijoiden tuotteita. Esim. tämä The Beak monitoiminaulakko on suunnittelijansa ainoa tuote. Näyttäisi hauskalta valkoisella seinällä!





Mukaan on päässyt myös yksi kotimainen merkki. Dekorandon Feel Felt.


Putiikki oli täynnä kauniita asioita, mutta kyllä ruokabloggaajan vierailun kohokohta oli kaupan omistajan itse leipoma Tanskalaisen perinnekakku.


Kakku oli mielettömän hyvää, mutta sen koostumusta on vaikea kuvailla. Kakku näytti kuivalta, mutta oli kaikkea muuta. Sain reseptin mukaanviemisiksi joten minun täytynee yrittää leipoa Brunsviger myös tänne blogiin.



Milli Miglia kertoo tarjoilevansa drinkkejä 40- ja 50 luvun henkeen, mutta ainakin Spritz maistui ihan yhtä tuoreelle ja raikkaalle kuin lokakuussa Italiassa. Drinkkien mukana tulee Italialaiseen tapaan pientä purtavaa kuten vaikkapa pitsa slicet.







Omistajalla on todellakin silmää yksityiskohdille. Baari on kuin Don Rosan Akkaristrippi, joka silmäyksellä löytyy jotain uutta ihmeteltävää kuten vaikkapa katossa kuivuvat pyykit.



Saimme maistaa myös itsetehtyä Limocelloa joka myönnettäköön oli parempaa kuin valmisversio. Tätäkin saatan joskus testata kotona.


Kiitos Trion yrittäjille lämpimästä vastaanotosta, oli mukava piipahtaa ja varmasti tulemme näkemään toistekin.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Ovi

Pöytä.
Yläkerran työhuoneeseen tehty ovipöytä -viritys oli sitten kuitenkin liian hieno kaiken sen romun alle piilotettavaksi joten se muutti alakertaan ruokapöydäksi.

Jätin tuon Pirkkalehden ihan tahallaan sistustuselementiksi.. Köhköh
Vanha Murun sinkkukämpästä kotoisin oleva "puu"pöytä sensijaan tulee lähiaikoina saamaan uuden värin. En kyllä ole ihan varma miksi vaivaudun,  koska työpöytänä sen pinnasta on kerrallaan näkyvissä max.10%.


Tähän muutokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Pöydän ääreen mahtuu nyt kahdeksan ihmistä entisen kuuden sijasta ja onhan tässä kaverissa nyt ihan erilailla luonnetta kuin vanhassa. Vielä kun keksin millä nostaisin lasia pöydän pinnasta koska se ei tuppaa oikein istumaan kunnolla kieron oven päällä. Nyt osia lasista on kokoajan ilmassa.


Sitten vielä pakollinen syysvalitus. Kokoajan on pimeää! Ja tiesittekö, että ruoka ei näytä hyvältä keinovalokuvissa? Jos ette usko katsokaa vaikka tämä postaus.  Tai tämä postaus lohipossusta. Tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että olen jopa harkinnut vieväni ruoan mukanani töihin ja ottavani kuvat siellä seuraavana päivänä. Ainoa ongelma on se, ettei ruoka näytä hyvältä myöskään enää seuaavana päivänä. Mikroaaltouunitettuna.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Chorizo-Linssi keitto

Takana raskas työpäivä ja ulkona pimeää. Ikkunoissa vinkuu marraskuinen hyytävä tuuli. Tämä vuosittainen lumeton ja synkkä alkutalvi (tai loppusyksy) on ehdotonta keittojen ja pataruokien aikaa.
Mikään ei lämmitä niinkuin kulhollinen kuumaa soppaa. Vielä kun keittoon lisätään sopiva määrä potkua alkaa nenä valumaan ja veri kiertämään varpaissa saakka.


Keitossa on ihanan tulinen väri.


Toivottavasti tämä lämmittää! Chili tekee myös erinomaisen hyvää ruoansulatukselle.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Yksi viidestä

Kävimme eilen Murun kanssa pikatreffeillä Helsingissä.
Ystäväni valokuvanäyttely näyttely aukesi Helsingin Kaupungintalolla ja ajelimme tottakai paikalle osoittamaan tukemme ja tutustumaan näytillä oleviin töihin.

Näyttely oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Myös kuvien kohteena toiminut Ari Tervonen oli paikalla tutustumassa omaa elämäänsä kuvaaviin otoksiin ja vastaamassa ihmisten kysymyksiin. 
Suosittelen ehdottomasti näyttelyä kaikille jos satutte suunnalla liikkumaan. Samassa tilassa on esillä myös muiden taiteilijoiden töitä. Esimerkiksi videotaideteos ja öljymaalauksia. 




"Ari Tervonen on 51-vuotias mies, joka pukee joka aamu puvun ylleen ja kuuntelee kaupungilla kävellessään Madonnaa ja Lady Gagaa. Toisin kuin muut pukumiehet, ei Ari ole matkalla toimistolle, vaan nostamaan päivärahaa. Ari elää elämää, joka on monille helsinkiläisille vierasta. Hän on asunut mielenterveysongelmiensa vuoksi eri hoitokodeissa jo vuodesta 1986, ja on jatkuvasti raskaan lääkityksen alla.Laitoselämä turruttaa monet, mutta Ari taistelee arjen tyrkytettyä tylsyyttä vastaan parhaansa mukaan.

Hän harrastaa teatteria ja runoja sekä haaveilee yhä urasta politiikan parissa. Toisinaan hän pistää tanssiksi.

Arvioiden mukaan joka viides suomalainen kokee mielenterveyshäiriöitä elämänsä aikana, ja  vuosittain 1,5% väestöstä sairastuu johonkin mielenterveyden häiriöön. Vaikka Ari kärsii vakavista ongelmista, hänen sairautensa ei ole harvinainen. Asia koskettaa monen arkea.
Miikka Pirinen (s. 1985) on helsinkiläinen valokuvaaja, joka on dokumentoinut Arin elämää palvelutalo Suutarinkodissa keväästä 2009.
Pirinen on työskennellyt muun muassa Helsingin Sanomille, Kuukausiliitteelle, Suomen Kuvalehdelle ja Getty Imagesille. Hänet on palkittu vuoden 2011 parhaasta uutiskuvasta ja hän on Helsinki Street -katukuvauskollektiivin perustajajäsen." 


- Miikka Pirinen / Virka galleria - 

Tämä ei muuten ole piilomainontaa. Tämä on ystävämainontaa.

Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen

Kulkurin sydän halajaa jatkuvasti maailmalle.  Perhevika vieläpä! Mikä lie kiertolaiskansan veri suonissamme virtaa. Tuntuu kuin ei voisi hengittää mikäli seuraavaa reissua ei ole tiedossa.


 Tasan neljä kuukautta.


Tuntuu kun reissuun olisi ikuisuus. Ja silti niinkuin aikaisempienkin reissujen kanssa, pian hämmentelen sitä mihin aika katosi? Joko olen oikeasti lähdössä?

Kuvat vuoden 2010 reissulta. Tälläkertaa lähden matkaan siskoni ja Äitini kanssa päämääränämme nähdä yksi Broadway musikaali per ilta.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Shepherd´s Pie

Tänä sunnuntaina punaisen talon keittiössä tuoksuvat muistot muutaman vuoden takaa.
Asuessamme Irlannissa oli Shepherd´s Pie samanlainen helppo luottoruoka kuin vaikkapa makaronilaatikko tai spagetti bolognese. Muuttaessamme takaisin sen valmistaminen jäi pitkäksi aikaa kunnes muistin jälleen miten ihanan kotoinen ja maistuva ruoka se on. Mutta ei kuvauksellinen. Ei todellakaan kuvauksellinen. Ja kukallisen lautasen valitseminen annoskuvaan ei lienee ollut se viisain. No, elää ja oppia.

Lisäsin tälläkertaa reseptin kuvana jonka voi tallentaa koneelle tai tulostaa. Mikäli idea vaikuttaa järkevältä voin ottaa sen ihan vakituisesti käyttöön.


Voit käyttää ohjeessa mitä tahansa jauhelihaa. Lammas lienee se perinteisin vaihtoehto, mutta nauta käy ihan yhtä hyvin. Itse käytin (yllätys yllätys) poroa.



Anna piiraan levähtää hetki ennen tarjoilua.



Rentoa Isänpäivää!

maanantai 5. marraskuuta 2012

Leipävanukas

Sain tilaisuuden blogata Alpron uudesta mantelijuomasta ja tartuin siihen innolla sillä olen jo pitkään toivonut osaavani kokkailla jotakin myös ilman eläinperäisiä tuotteita. Ja tästä aasinsiltana heti siihen, että hillitkää aploodinne sillä vanukkaan resepti sisältää kananmunaa. Että niin hyvin onnistuin.
Googlasin tänään pitkät pätkät kananmunan korvaamisesta, mutta koska ohjeita oli yhtä paljon kuin kirjoittajiakin en sitten uskaltanut kokeilla niistä mitään. Olen pelkuri, mutta vinkkejä saa antaa!


Noniin ja sitten itse asiaan. Alprolta on tullut markkinoille uusi mantelijuoma. Se toimisi reseptissä varmasti parhaiten, mutta koska en halua teitä huijata myönnän avoimesti ettei sitä ainakaan vielä löytynyt meidän kylältä. Eikä myöskään hasselpähkinäjuomaa. Koska en kuitenkaan suostu niin helpolla luovuttamaan, ostin sitten vaniljanmakuista juomaa ja tein muutaman muunkin pienen muutoksen tähän Alpron alkuperäiseen reseptiin. Oma variaationi ei kuitenkaan eroa niin paljoa originaalista ettetkö voisi käyttää tätä videota apunasi.


Ei siis mennyt ihan niinkuin Ström... Siis eräässä suositussa suomenruotsalaisessa lifestyle ohjelmassa, mutta kyllä se niin hyvin toimi, että aion tehdä vanukasta toistekin ja kokeilla myös mantelijuomaa mm.kaakaoon heti kun se löytää tiensä myös meidän kylälle.

(Tuunattu) Leipävanukas

  • 6 dl Alpro soija-vaniljajuomaa
  • 3rkl Amaretto likööriä
  • 100 g manteli-rusina sekoitusta
  • 400 g kuivahtanutta vehnäleipää
  • 1 tl kanelia
  • 3 tl piparkakkumaustetta
  • 1 tl gardemummaa
  • 50 g sokeria
  • 50g fariinisokeria
  • 3 munaa
  • 100 g tummaa suklaata 
  • 1 rkl margariinia
  • Tomusokeria



Lämmitä uuni 170 asteeseen.
Laita manteli-rusinasekoitus likoamaan (pehmenemään) kylmään veteen. 
Lämmitä soijajuoma pienessä kattilassa ja lisää joukkoon amaretto. Siirrä sivuun.
Riko suklaa veitsellä paloiksi (hyvä koko on n. 1/4 sokeripalan koosta).
Viipaloi leipä suureen taikinakulhoon. Lisää mausteet ja kananmunat. 
Sekoita joukkoon lämmin vaniljasoijajuoma ja lisää lopuksi suklaapalat. 
Voitele uunivuoka reilulla määrällä margariinia ja jauhota tarvittaessa (teflonvuoka ei kaivannut jauhotusta). Paista 45min ja anna jäähtyä.

Koristele vanukas tomusokerilla ja tarjoile sellaisenaan tai esim. jäätelön kera.

torstai 1. marraskuuta 2012

Kadonnut Pesto-Pasta

Pesto pastan ohje katosi bittiavaruuteen. Tässä uudelleen ja ikävä kyllä samalla pimeällä kuvalla.


Tämä pasta on meidän perheen ehdoton pikaruoka. Sellainen joka päätyy lautaselle aina niinä päivinä kun ei millään jaksaisi tehdä ruokaa, mutta ajatuskin noutoruoasta ahdistaa. Annoksen valmistamiseen menee n.6min spagettilaadusta riippuen. Joskus heitän sekaan myös pannulla paahdettuja suolalla ja mustapippurilla maustettuja kirsikkatomaatteja. Nyt en jaksanut niitäkään.

  • Kourallinen spagettia
  • 5rkl Pestoa (tai oman maun mukaan)
  • 2dl Ruokakermaa
  • Halloum juusto
  • 1rkl oliiviöljyä
  • Suolaa 
  • Mustapippuria

Keitä spagetti kypsäksi reilusti suolatussa vedessä. Leikkaa halloum n.0,5cm paksuisiksi siivuiksi ja ruskista pannulla oliiviöljyssä kullanruskeaksi. Pilko siivut neljään osaan.
Yhdistä pesto ja ruokakerma. Kaada kastike kuuman, valutetun spagetin joukkoon ja lisää juustokuutiot. Rouhi sekaan hiukan mustapippuria.

Istu sohvalle, nosta jalat viereesi ja ala kauhoa.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Halloum salaatti

Tämä on toinen pravuurini ja ihan ehdoton lepisalaattini! Itseasiassa jopa niin lemppari, ettei Muru voi enää sietää koko ruokaa. Hiukan taisi tulla herralle yliannostusta kun eräässä elämänvaiheessa tämä oli ainoa asia jota suostuin syömään.


  • Erilaisia salaatteja (Rucolaa, tammenlehvää jne.)
  • 1/2 Kurkku
  • Kirsikkatomaatteja
  • 1/2 Cantaloupé meloni (Tässä käytin päärynää, mutta ei toiminut yhtä hyvin)
  • Pinjansiemeniä
  • 2rkl (hyvää) Pestoa
  • Halloum juusto
Kuutioi kurkku ja puolita tomaatit. Pese salaatti ja kuutioi meloni (tai päärynät) isoiksi kuutioiksi ja sekoita ainekset keskenään. Paahda pinjansiemeniä kuumalla pannulla ilman rasvaa kunnes ne hiukan ruskistuvat. Valmiit tuoksuvat ihanalle, palaneet popkornille.

Leikkaa juusto n.0,5cm paksuisiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleet oliiviöljyssä kullan ruskeiksi ja kuutioi ne neljään osaan. Sekoita siemenet ja juusto mukaan salaattiin. Lisää kastikkeeksi 2-3rkl pestoa ja nauti.

maanantai 29. lokakuuta 2012

Indiedays Inspiration

Hurraa! Indiedays Inspiration julkaistiin tänään ja nyt teillä on mahdollisuus yhtä osoitetta käyttäen löytää helposti selattavasta kuvavirrasta 300:n kivan blogin uusimmat päivitykset.


Käykää testailemassa ja lisätkää kirjanmerkkeihin. Varoituksena kuitenkin, että koukuttumisen vaara on olemassa!

torstai 25. lokakuuta 2012

Peikkotyttö

Jos olisin ruumiinrakenteeltani pieni, siro ja taskukokoinen haluaisin pukeutua kuten nämä ihanat peikkotytöt Ewa i Wallan mallistojen kuvissa.

Ikävä kyllä olen ruumiinrakenteeltani enemmänkin amatsooni. Pitkä ja raskasrakenteinen. Lisäksi kuulun siihen onnettomaan naisryhmään joka omaa ihan luonnostaan leveät hartiat. En voi edes syyttää menneisyyttäni olympiauimarina koska sellaista ei ole. Näistä tosiseikoista johtuen uskon vakaasti, että mikäli alkaisin pukeutua kuvien osoittamalla tavalla olisi lopputulos enemmäkin Hullu Kissanainen, kuin metsän menninkäinen.



Toisaalta jos ajatellaan positiivisesti, ei minulla olisi Ewa i Wallan vaatteisiin kyllä varaakaan.
Ja tämä ei muuten ole mainos, tämä on haaveilua.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Mutakakku

Tässä se nyt tulee, oletteko valmiita?
En ole ihan varma olenko itse. Nyt joudun kehittämään uuden pravuurin juhliin kun paljastan kuuluisan (no niin kuuluisan kuin ei kuuluisan kakku nyt voi olla) mutakakkuni ohjeen. Oikeastihan tämä ei ole sen salaisempi kuin sokerikakkupohjan resepti ja löytyy varmasti jo netistä, mutta silti olen pimittänyt sitä.

Mutta tätä on nyt pyydetty läheisten toimesta tarpeeksi monta kertaa. Annan periksi. Olkaa hyvät.
Rumpujen pärinää kiitos..

Mud Cake


200g Tummaa suklaata
200g Voita (oikeeta voita! Oikeesti! Voita!)
4 Munaa
2dl Sokeria
2,5dl Vehnäjauhoja
2tl Leivinjauhetta


Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata suklaa ja voi kattilassa äläkä päästä palamaan.
Yhdistä suklaa ja sokerivaahto kokoajan vatkaten. Lisää sekaan jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan (itse tykkään käyttää halkaisijaltaan melko pientä vuokaa jolloin kakku on korkeampi ja jää mehevämmäksi sisältä) ja paista 200 asteisessa uunissa 12min.

Anna kakun jäähtyä täysin ennen tarjoilua. Parasta kylmän itsetehdyn kirsikka-  tai mansikkamelban kanssa, mutta myös vaniljajätski toimii!

Huom! Kakun tulee hytistä kun otat sen uunista. Jos kakku ei hytise se on läpikypsä (käytit liian laajaa vuokaa tai paistoit liian pitkään) ja se on parempi käyttää tavallisen täytekakun pohjan tapaan.

Ps. Kuva leikatusta kakusta jäi ottamatta, sorisori.

Edit: Vastauksena FB:n puolella esitettyyn kysymykseen; minun vuokani jolla kuvan kakku on leivottu on halkaisijaltaan 18cm.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Prillit

Juuri ennen lomamatkaa vanhat lasini sanoivat naks.
Siis ihan oikeasti! Ne vain sanoivat naks ja se niistä sitten. Hirveällä kiireellä valitsemaan uusia laseja jotta ne kerkeäisivät mukaan matkalle ja ehtiväthän ne. Ihan niinkin reilusti, että aamulentoa edeltävänä iltana hain ne optikolta mukaani. 


Vasta reissussa tajusin ostaneeni Missonin kehykset. Hauska yhteensattuma kun kyseinen merkki ennen matkaa ja Lindexin kamppista oli jokseenkin umpivieras.


Mutta kivat lasit. Tykkään! Lasien valitseminen on minulle tosi hankalaa koska kasvoni ovat leveät ja 99,9% naisten pokista liian kapeita. Lisäksi minulla on nykerönenä, jonka vuoksi lasit eivät nouse oikealle korkeudelle.

En olisi kyllä ikuna uskonut valitsevani liloja laseja. Tulihan tämäkin päivä nähtyä.

Sivut