torstai 30. joulukuuta 2010

Makuuhuone

Alkuasetelmissa. Vanha panelointi on revitty pois, ja paneloinnin poiston yhteydessä repeytyneen tinapaperin riisunta aloitettu.


Seinät eristetty ja päällytetty kipsilevyllä. Lattia ja katto edelleen aloittamatta.




Katon maalausta.

Katto valmiina, ja lautalattia hiottuna ja yhdellä maalikerroksella sudittuna. Maali on Betolux ja sävy Vanhan ajan värit -värikartan nro.329x.


torstai 16. joulukuuta 2010

Kodinhoitohuone

Suunnittelin kodinhoitohuonetta. Ms Visiolla.
Huvittavaa puuhaa, mutta ihan käypä siitä tuli vaikkei mittasuhteet olekaan kohdallaan.

Vinkkejä ja ideoita otetaan kiitollisena vastaan varsinkin kyseisenlaisen projektin läpikäyneiltä henkilöiltä. Ihan äkkiä tähän projektiin ei kuitenkaan lähdetä, sillä kyseessä on kylmä tila jonne ei tule vettä. Mutta haaveillahan aina saa. Varsinkin kun ompelukone nököttää ruokapöydällä ja pyykit roikkuvat takkahuoneen katosta.



Ps. Kommentointia on nyt muokattu siten, että onnistuu myös ilman blogger tunnuksia. 

maanantai 13. joulukuuta 2010

Tekemistä tuiskussa

Kun ulkona tuiskuttaa lunta.. On kiva puuhailla kotona


Perinteiset Joulupiparit

2 dl siirappia
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
1½ Pussia piparkakkumaustetta (Yhdellä pussilla tuli pliisuja)
250 g voita tai margariinia
2 munaa
8 dl vehnäjauhoja
2 tl ruokasoodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteseos. Sekoita joukkoon rasva. Jäähdytä seos. Lisää munat vatkaten. Vatkaa kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa. Lisää jauho-soodaseos. Anna taikinan jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Kauli taikina, osa kerrallaan, ohueksi levyksi ja ota muoteilla piparkakkuja. Paista 200 asteessa (kiertoilma 170) uunin keskiritilätasolla 6-8 minuuttia.





tiistai 7. joulukuuta 2010

Hässäkkä

Ensin oli tätä


Ja tätä..



 Ja nyt erittäin paljon tätä.. Kuvassa  siis tuleva makuuhuoneemme.



Oikein mukavaa Joulunodotusta kaikille!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Bouillabaisse

Bouillabaisse Maatuskan tapaan (10l kattilassa)

500g Lohta
500g Kuhaa tai muuta vaaleaa kalaa (esim. Pangasius tai seiti käy myös hyvin)
Simpukoita (liemessä)
Katkarapuja
500g perunoita kuorittuna ja paloiteltuna
1 Iso keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
500g Tomaattimurskaa (Pirkka, Luomu)
5dl kuivaa valkoviiniä
Tilliä
Fenkolinsiemeniä
Sitruunapippuria
5-10dl kalalientä (kunnes perunoista näkyy enää huiput)



Laita katkaravut sulamaan lämpimään veteen, tai kaada siivilässä niiden päälle kiehuvaa vettä. Älä missään vaiheessa keitä katkarapuja!
Kuullota silputtu sipuli ja valkosipuli oliiviöljyssä. Lisää kalaliemi, sekä perunat.
Anna kiehua n.10 minuuttia, ja lisää valkoviini, tomaattimurska, sekä ½ teelusikallinen fenkolinsiemeniä.
Lisää suolaa ja sitruunapippuria maun mukaan. Anna kiehua hiljalleen.
Kun perunat ovat hieman alle al dente, lisää paloiteltu lohi, ja vaalea kuha. Kun kala on kypsää, lisää äyriäiset ja ota kattila liedeltä. Lisää ½ nippu silputtua tuoretta tilliä.

Mikäli et ole valkoviinin ystävä, voit vähentää sen määrää. Halutettasi voit korvata viinin kokonaan desilitralla sitruunamehua.

Tarjoile valkosipulipatongin, ja kylmän valkoviinin kera.

maanantai 11. lokakuuta 2010

Hannu

Olimme viettämässä ihanaa syksyisen kirpakkaa viikonloppua mökillämme. Oli aurinkoista, kirkasta ja ainoan sateen muodostivat puista putoilevat auringonkeltaiset lehdet. Niin uskomattoman kaunista. Voi miksi ruska on niin lyhyt?

Lauantaina, kun vanhempani palasivat autolla sienestämästä he kuulivat koiran kiljaisevan. Isäni kiiruhti paikalle ja löysi siipirikon (regastamattoman) kanahaukan joka oli puolustanut itseään koiran uteliaisuutta vastaan raapaisemalla tätä silmään. Koira ja Haukka rukka.
Haukka yritti vähänväliä lentoon hyppimällä, ja onnistui keploittelemaan itsensä läheiseen metsikköön.
Soitettuani muutamaan eri numeroon, sain viimein apua poliisilaitokselta jossa ystävällinen naispoliisi välitti yhteystetoni paikalliselle lintuasiantuntijalle. Miehen ohjeiden mukaisesti pyydystimme Makkosen kanssa linnun kissamme kantolaatikkoon 70 luvun Volvon takkia apunakäyttäen. Ihan näin ohjeet eivät kyllä menneet (pahvilaatikko ja metsurinhanskat), mutta pienen puskajuoksun jälkeen lintu saatiin talteen sitä tai itsemämme satuttamatta. Lintu sai nimekseen Hannu-Haukka, ja väliaikaisen majapaikan kissamme laatikosta automme takakontissa.

Illalla, kun lintu oli saanut muutaman tunnin rauhoittua autossa samaisen Volvon takin suojassa, juotimme sille sokerimehua lääkeruiskua apuna käyttäen. Operaatio kävi yllättävän helposti, ja jälkeenpäin lintu myös piristyi selvästi ja tutkaili meitä tarkkaavaisena.


Seuraavana aamuna minua neuvonut Lintuasiantuntija nouti linnun hoidettavaksi läheiselle lintutarhalle ja totesi sen koiraspuoliseksi viimevuoden poikaseksi. Hän myös kehui toimintaamme oikeaoppiseksi. Tulipa hyvä mieli. Hyvää matkaa Hannu-Haukka, ja onnistuneita metsästymatkoja!

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Tuli Elli-Kantarelli ikäneito naapurista..

..Kertoo lastenruno

Kantarellipasta

1l Tuoreita kantarellejä (Vähempikin toki riittää)
Kerma
Iso sipuli
Basilicaa
Parmesan juustoa
Suolaa ja Pippuria

Unohdin ottaa kuvan valmiista annoksesta, tuli kiire syömään

Lämmitä kasari kuumaksi, ja paista kantarelleja kunnes neste on poistunut. Lisää loraus oliiviöljyä, sekä silputtu keltasipuli ja kuullota hetki. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Lisää kerma ja vähennä lämpöä. Silppua karkeasti pieni määrä tuoretta basilicaa.
Raasta n.1½dl parmesania, ja lisää n.2/3 kastikkeeseen. Käytä mielellään tuoretta parmesania, purkissa tai pussissa myytävä jauhe ei aja samaa asiaa ja maistuu täysin erilaiselta. Lisää basilica. Sekoita kunnes juusto on sulanut ja kastikkeen koostumus on paksuhko ja kermainen.

Tarjoile haluamasi pastalaadun kanssa (meillä sattui olemaan kaapissa kokojyväspagettia joten käytin sitä ja hyvin toimi) ja ripottele annoksen päälle loput juustosta.

maanantai 13. syyskuuta 2010

Kadonneen kodin metsästys

Välillä postaus ilman kuvia, täysin päivitysmielessä. En siis ole kadonnut maanpäältä, enkä jäänyt jumiin parvekkeelle.
Tällähetkellä metsästämme. Metsästämme uutta kotia, joka saa mielellään olla hyvin vanha. Metsästämme työpaikkaa, joka saa mielellään olla hyvin mielenkiintoinen. Lisäksi metsästämme mielenrauhaa, ja suunnittelemme häämatkaa Japaniin.

Kaikesta tästä lisää myöhemmin, ja uusi resepti vielä tällä viikolla. Lupaan.

Yökyöpeli
En malttanutkaan olla laittamatta kuvaa. Tämä pikkuinen kaveri uiskenteli kesälomallamme veneemme edellä palatessamme illalla kalasta. Voi kuinka paljon olisinkaan sillähetkellä toivonut pidempää putkea.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Alas taikavirtaa

Kesälomalla löysin mökin kätköistä vanhan aarteen.



Eduard Uspenskin satukirja "Alas Taikavirtaa" edustaa kaikkea sitä mitä omasta lapsuudestani kaipaan. Muistan kuinka ostimme sen Isoäitini kanssa Kouvolan antikvariaatista, ja kuinka Isoäitini luki sitä minulle valoisina kesäiltoina maatessani sängyssäni mökin vinttikamarissa odottamassa unta.
Uskon vakaasti, että vilkas mielikuvitukseni on geeniperimän lisäksi yhtä suureksi osaksi kotoisin myös Isoäidiltäni, joka kertoi meille tarinoita niin kirjoista, kuin päästänsäkin. Nämä päästä keksityt tarinat olivat suosikkejani, sillä sain itse vaikuttaa tarinan kulkuun. Eräs tarina kahdesta koirasta kesti viikkoja, ja jatkui joka aamu aamupuuron äärellä. Harmikseni olen juonen jo unohtanut.

Satujen lisäksi kuulin myös oikeista asioista. Kuulin sodasta ja menneistä ajoista, ja kiitos näiden kertomusten heräsi myös kiinnostukseni juuriani, ja maamme historiaa kohtaan.

Mikäli yllämainitun teoksen joskus kirjakaupassa tai antikvariaatissa näette, kehotan teitä ehdottomasti poimimaan sen mukaanne siltä seisomalta, ja lukemaan sen niin itsellenne, kuin lapsillenne ja lapsenlapsillenne.
Tarina tempaisi minut tänä päivänä mukaansa samalla tavalla kuin vuosia sitten, ja kun pieni Mitja poika kutsuu kiltin suden kohtaamaan Iivari Pahasilmän, ei kirjaa enää malta laskea alas.

Myös kuvitus on Venäläiseen tapaan huikean hieno. Nyt äkkiä kaikki lukemaan satuja!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kesäisen illan kullasta



Kesäisen illan kullasta
Tuo joutsen tultuaan,
Joen lahelle laskihe
Ja loihe laulamaan.



Suloa Suomen lauloi hän,
Kesiä Pohjolan,
Kuin hali öisin aurinko
Valaisee maailman.


Kuin varjo-puiden suojassa
On hetket herttaiset,
Ja aallot uida armahat
Ja rannat rauhaiset.

Ja kuin suloista siellä on
Syleillä kultoa,
Ja kuinka vilppi, viekkaus
Siell’ uppo outoa.


Niin souti salmi salmelle
Tuo Joutsen joikuen
Ja kultansa kohattua
Syleili lausuen:


”Vähänpä tuosta; kuinka jo
Eloni määrän sain.
Oon uinut Pohjan aaltoja
Syleillyt kultoain”.


Runeberg – Lönnrot
Maamme kirja: 39. Joutsen

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Kippari Kallen Pasta

Pinaatti, miksiköhän sitä tulee käytettyä niin vähän?
Se on herkullista, super terveellistä, ja kaunista. Ja silti yleensä kävelen sen ohi vihannestiskillä ja tartun viereiseen paprikaan, tai porkkananippuun.

Tämä kirjoittaminen olisi muuten huomattavasti helpompaa ilman kissaa joka paijaa itseään käteeni ja tassuttelee näppäimistöllä.

No, tässäpä viikon alkuun herkullinen pasta, johon kätkeytyy myös hyvä paikka päästä eroon viikonlopulta jääneestä valkoviinipullon jämästä.



Popay´s Pasta

Tuoretta baby pinaattia
½ Purjo
Valkosipulia
Kerma (Flora kevyt ja paksu)
Valkoviiniä
Pinjansiemeniä
Persiljaa
Ruohosipulia
Feta
Pastaa (Itse käytin täysjyväpastaa)

Nyt on aika huijata, jos et odota vieraita illaksi, vaihda ihmeessä tuoreet yrtit Creme Bonjour Valkosipuli & Yrtit -purkkiin.. Onhan sentään maanantai ;)

Katko pinaatinlehdistä kovat kannat ja huuhtele lehdet, silppua hiukan pienemmäksi.
Huuhtele myös purjo, ja leikkaa ohuehkoiksi renkaiksi.

Heitä tehosekoittimeen 3 valkosipulin kynttä, persilja, ruohosipuli ja ripaus merisuolaa. Jos et ole kovasti sipulin perään, unohda purjo. Jos taas käytät äsken mainittua oikotietä, jätä purjo ja unohda ruohosipuli.
Hienonna ihan hienoksi.

Laita pastan vesi kiehumaan ja kuutioi feta. Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla ja siirrä sivuun.

Lämmitä tilkka oliiviöljyä pannussa, ja freesaa pinaattia kunnes neste on poistunut ja sitä on jäljellä 1/10 osa siitä minkä heitit pannulle. Siltä se ainakin tuntuu. Lisää purjo sekä yrittisekoitus. Kääntele kunnes seos on lämmennyt, mutta älä paista. Lisää n.1dl valkoviiniä ja anna kiehahtaa. Nyt on aika heittää sekaan kerma, sekä fetakuutiot. Kiehauta ihan kevyesti miedolla lämmöllä ja mausta mustapippurilla. Suolaa et tarvitse, feta hoitaa sen puolen.

Sekoita al denteksi kiehuneen, valutetun pastan kanssa yhteen, ja koristele pinjan siemenillä.

Aamulla kun heräät, patit on kuin Kallella. Tai sitten ei, mutta hyvää se on.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Maailman paras särvin

Tämä särvin on itseasiassa Jamie Oliverin ensimmäisessä Alaston Kokki -kirjassa luokiteltu salaatiksi. Minusta se kuitenkin on salaatiksi liian.. Vähäsalaattinen. Mutta sitäkin täydellisemmin se toimii vastapaistetun rapeakuorisen ciabattan päällä särpimenä.

Chili-Särvin

2 Punaista chiliä
Iso ruukillinen basilicaa (talvella tarvitaan kaksi ruukkua)
Hyvää mozzarellaa
Sitruuna
Oliiviöljyä
Merisuolaa

Lämmitä uuni grillivastuksella 250 asteeseen.
Pesaise chilit ja pistele niihin haarukalla muutama reikä. Heitä ritilälle kaikkein ylimmälle tasolle ja odota kunnes kuori mustuu. Käännä ja mustuta myös toinen puoli. Älä unohda rei'ittää chilejä tai saat siivota räjähdyksen jäljet.

Ota mustuneet chilit uunista ja laita ne pikaisesti tiiviiseen rasiaan tai kelmulla peitettyyn kuppiin. Odota 15minuuttia. Kuori chileistä kuori, ja poista siemenet,leikkaa ohuiksi nauhoiksi.

Silppua basilica ja levitä se lautaselle. Revi päälle huoneenlämpöinen mozzarella ja lisää chilit. Purista tilkka sitruunamehua ja roiskuta oliiviöljyä. Lopuksi ripottele särpimeen hiukan merisuolaa.
Tarjoa kuuman leivän päällä.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Laiskajaakko

Laiskajaakko ei ole päivittänyt blogia, koska on viettänyt jokaisen vapaahetkensä pelaten Fable II Xboxilla. Koukuttava peli.

Viimeviikonloppu oli räntäsateisuudestaan huolimatta huippuhauska,
kun Helmi vieraili kylässä. Aloitimme syömällä 2h+K:ssä herkulliset pastat, ja päivittämällä viimeiset viisi vuotta pikakelauksella. On niin paljon jota ei blogeissa lue.
Illalla kävimme teatterissa katsastamassa mainion Viimeinen Sikari -näytelmän. Sunnuntaina kävimme pyynikillä pikapyrähdyksellä ja kurkkimassa sisään kiinniolevien autoliikkeiden ikkunoista, ennenkuin Helmi hyppäsi junan kyytiin ja matkusti takaisin kotiin.

Ehdimme myös vierailemaan pariin otteeseen Marimekolla etsimässä meidän olohuoneeseen uusia kevätverhoja. Tiesittekö että Äkkijyrkän lehmistä on nykyään myös pikkulehmät -versio, josta tulisi huikean hienoja sohvatyynyjä tai tabletteja? Itse haaveilen isoista lehmistä kaksi metristä taulua porrassyvennykseen. Ehkäpä jonakin päivänä myös toteutan suureellisen (tai lähinnä korkean) suunnielmani.

Kevätverhoissa päädyin kuitenkin ihanaan Iso Satakieli kuosiin, joka on kuosina yllättävän raikas ja rauhallinen, vaikkei ehkä siltä kuvassa näytäkään. Sen verran vanhanaikainen olen, että kyllä kesällä ja talvella on oltava eri verhot, vaikka jouluverhoja en koskaan vaihdakaan.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Epookkikomediaa

Jouduin muuttamaan blgin ukonäköä taas, koska jostain syystä blogger ei näyttänyt tekstejä oikein vaikka kuinka yritin muokata höttömölöä. No, kelpaahan tämäkin.


Luin juuri Kaari Utrion viimeisimmän romaanin Vaitelias perillinen -loppuun.
Itse nautin suunnattomasti näistä kevyistä ja hilpeistä teoksista jotka varmasti monella putoavat sinne hämppäkirjallisuus kansioon.
Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ihan pienestä pitäen. Kuulemma jo vaahtosammuttimen kokoisena natiaisena häiritsin lomamatkojen oppaan krapulapäivää vaatimalla bussissa kokoajan lisää "talinoita".

Kaari Utrion kirjoissa yhdistyvät historian tutkimus, sujuva proosa, eikä haittaa että kirjailijan kiinnostus naistutkimukseen paistaa taustalta läpi.
Minulle nämä kirjat ovat kuin miehelleni Aku Ankka. Luen niitä uudelleen ja uudelleen kun kaipaan vain lyhyttä pakoa todellisuudesta.

Kirjan kanssa maistuvat nämä tänään testaamani Chocochilin Porkkanaskonssit. Itse käytin soijajugurtin tilalla luomujugurttia, ja tulen varmasti tekemään toistekin. Nam!


tiistai 6. huhtikuuta 2010

Sillä Sipulikeitto

Kun olin pieni Äiti teki usein sipulikeittoa... Muistelisin. Saattaa olla myös, että Äiti teki sitä kerran ja se jäi mieleeni. Pienenä saadut muistot ovat sellaisia, muka faktaa mutta keijuilla väritettynä. Niin tai näin, se oli vielä parempaa kuin muistin!

6 Isoa keltasipulia
3 Valkosipulinkynttä
1l Vahvaa kasvislientä (tai liha)
2,5dl Kuivaa valkoviiniä
2rkl vehnäjauhoja
1 laakerinlehti
Mustapippuria
Ranskanleipäviipaleita
Emmentaljuustoraastetta




Viipaloi sipulit suhteellisen ohuiksi renkaiksi ja hienonna valkosipuli.

Kuullota sipuliseosta öljy-voi seoksessa kunnes sipuli on aavistuksen ruskistunut (malta malta, tästä se maku tulee). Ripottele sekaan jauho, ja lisää kasvisliemi ja mausteet.
Anna kiehua puolisen tuntia ja lisää viini. Anna porista miedolla lämmöllä kunnes sipulit ovat sopivasti pehmeitä (olematta liian lötköjä). Tarkasta suola.

Jaa keitto uuninkestäviin annoskuppeihin.
Paahda ranskaleipäviipaleita paahtimessa kunnes ne ovat rapeita ja melko tummia. Pinoa viipaleet kulhoihin kansiksi ja peitä juustoraasteella. Gratinoi uunivastuksen alla kunnes juusto on kauniin väristä.

Ps. Kyseessä on Neiti Oon - innoittamana hyvin hyvin harvinainen tuplapäivitys, koska olen ollut niin laiska kirjoittaja pari kuukautta.

Kehyksissä

Laiska pääsiäismaanantai kului puuhaillessa kotona kaikenlaisia rästiinjääneitä projekteja, kuten hääkuvien lähettelyä maailmalle. Lisäksi tuli värkättyä muutama kaapinpohjalle unohtunut, koiran hampaillaan tuunaama ruman lakatun puun värinen valokuvakehys uuteen uskoon.

Aluksi hioin pinnan karkealla hiomapaperilla, jonka jälkeen hyökkäsin kehyksen kimppuun puukon kanssa ja lohkoin siitä muutaman mojovan palan pois, sekä lisäsin lisää rosoisuutta koiran hoitamien reikien vierelle. Tämän jälkeen maalasin kehykset mustalla akryylimaalilla, ja muutamaa tuntia myöhemmin sudin päälle kerroksen puolihimmeää kalustelakkaa. Näillä ohjeilla hääkuvakin pääsi viimein kehyksiin.

Tänään olen koittanut päästä ylös sohvalta aloittaakseni siskolleni lupaamani työprojektin, siinä kuitenkin täysin epäonnistuen. Sain kuitenkin viimeinkin loput nauhoittamani Amyn Lailla -jaksot katsottua. Ikävä yllätys oli kokonaisen viikon puuttuminen välistä. Se on huono puoli sarjoissa joissa oikeasti tapahtuu jotain. Kun jää jakso välistä, tippuu kärryiltä.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Maalaispiiras

Vuosia sitten televisiossa pyörineessä ruokaohjelmassa valmistettiin tätä piirakkaa.
Jakso kertoi ranskalaisesta maalaisruoasta. En muista ohjelmaa, enkä maalaiskuntaa, mutta piirakan muistan, sillä ohjelman jälkeen siitä muodostui lähes perinneruokalaji perheeni naisten keskuudessa. Äitini tekee sitä minulle ja siskolleni, ja siskoni kanssa teemme sitä ystävillemme. Piiras on tuore, äärettömän yksinkertainen, ja täynnä makua.


Piirakkapohja
6-8 Tomaattia
2 Keltasipulia
Dijon Sinappia
Emmental juustoraastetta
Suolaa & Mustapippuria

Leikkaa tomaatti ja sipulit renkaiksi. Lämmitä pannulla reilu loraus oliiviöljyä. Paista vihanneksia kunnes sipuli on pehmennyttä, ja tomaateista muodostuu tahnaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Voitele ja jauhota piirakkavuoka. Painele taikina vuokaan ja paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia.
Nosta vuoka jäähtymään. Levitä 3 rkl dijon sinappia pohjalle, ja kaada päälle tomaatti-sipuli sekoitus.
Lopuksi peitä täyte reilulla kerroksella raastettua musta -tai punaleima emmentalia.
Paista 40 minuuttia ja aseta jäähtymään. Tarjoa huoneenlämpöisenä salaatin kera.

Healthy and Hearty

Sitruuna on ehdottomasti top 3 lempi raaka-aineet listallani,
normaalisti teen sitruunapastan aina ns."riskiruokaa" -periaatteella, eli käytän kastikkeessa raakaa kananmunaa. Tänään päätin kuitenkin ystävänpäivän kunniaksi loihtia Murulleni tämän lempiherkkuja, ilman riskiä ja käytin valmiin pastan uunissa. Tulos oli parempi kuin ei kypsennetty versio, joten tämä tuli jäädäkseen.

1 Sitruuna
Pamesano reggiano -juusto
Nippu persiljaa
2 Kananmunaa
Kerma (itse käytin Flora kevyt&paksu valmistetta)
Pastaa
Suolaa

Pese sitruuna, ja raasta sen kuori.
Lisää kulhoon ½ sitruunan mehu, sitruunan kuori, kerma, kananmunan keltuaiset ja raastettu puolikas parmesan juusto. Lopuksi lisää kerma ja sekoita tasaiseksi. Mausta ripauksella suolaa.
Keitä reilusti suolatussa vedessä pastaa 4 hengelle kunnes hiukan alle al dente. Valuta ja lisää valutetun pastan joukkoon n.puoli desiä pastan keitinvettä.
Yhdistä uuninkestävässä kulhossa pasta ja kastike, paista 200 asteisessa uunissa n.15-20minuuttia.


Ota pasta uunista ja purista päälle vielä n.3rkl sitruunamehua. Raasta päälle vielä tuoretta parmesanjuustoa, ja lopuksi viimeistele isolla kourallisella tuoretta persiljaa.


Pasta on jo yksin omassa raikkaan kermaisessa ylhäisyydessään paras mahdollinen lohturuoka, mutta lisäksi se toimii erinoimaisesti lisäkkeenä. Meillä paistetun lohen kanssa, mutta olemme kokeilleet myös savustetun lohen kaverina ja toimii kuin omenat ja kaneli.


Ja lohihan on maustettu merisuolalla, sitruunapippurilla ja pienellä ripauksella yrttejä.

perjantai 12. helmikuuta 2010

Jankan tuplasuklaakeksit

Eilen menehtyneen esikoiseni, persialaiskissa Jankan muistoksi heitin säännöt ikkunasta ja leivoin aamupalaksi tuplasuklaa M&M cookieseja UAE:n ohjeella. Nyt voin murjottaa kahvini kanssa sohvannurkassa, mutustaa sitkeää cookietani ja itkeä muutaman suolaisen kyyneleen. Lepää rauhassa Janka pieni.

Keksit odottamassa paistamista

torstai 11. helmikuuta 2010

Mantelimaniaa

Kaapista löytyi lähes täysi pussillinen kokonaisia manteleita joulun jäljiltä, ja koska sattumalta
samaan aikaan makeanhammasta kolotti, Makkosen kanssa leivoimme yhteistyönä pellillisen mantelikeksejä netistä löytyneellä ohjeella.

1dl pehmeää voita
1dl sokeria
1 muna
3dl vehnäjauhoja
1dl rouhittuja manteleita
2rkl Talea amaretto cream likööriä, tai 1rkl Amarettoa

Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna, mantelit ja likööri, sekoita tasaiseksi.
Lisää jauhot vähitellen.
Tiputa teelusikallinen valmista taikinaa n.10cm välein leivinpapaerille, ja paista uunissa 5 minuuttia. Koristele uunituoreet keksit mantelirouheella.

Sivut