lauantai 26. helmikuuta 2011

Lauantai aamupäivänä

Kauan se seesteys kestikin. Aamupalan jälkeen päätettiin repiä pois keittiöön ja aulaan entisten asukkaiden toimesta asennettu kevytparketti. Tiesin, että alla on lauta mutta huhupuheen mukaan punaiseksi maalattu sellainen. Turhaan venytimme tätäkin, projektiin meni kaksi tuntia ja alla oli jotain ihan muuta kuin punaiseksi petsattu lauta.

Laitan valokuvat "ennen - jälkeen" järjestykseen, kunhan ne ovat saavuttaneet lopullisen ulkoasunta. Ei kannata pidättää hengitystään *wink wink*.


Keittiö alkuperäisessä parkettiasussaan. Parketti ei ole oikein koskaan ole ollut mun juttu.. Lautaa ja lankkua henkeen ja vereen. Rehellisesti sanottuna (koiran omistajana), jos lauta ei olisi optio ottaisin paljon mieluummin laminaatin kuin parkettia.


Pikkuapuri


Puolet lattiasta on otettu esille ja kunnossa ei ole kehumista. Tarkoitus oli jokatapauksessa hioa ja maalata lattia (tämän vuoden aikana).


Eteinen alkuperäisessä parketissaan, Parketti on kulunut ja väriltään ärsyttävän helposti tahraantuva vaikka sitä ei ehkä kellertävistä kuvista huomaakaan.  


Keittiö lautaan riisuttuna. Paljon paljon parempi heti, vaikka pinta onkin pahasti naarmuinen.


Eteinen lautaan riisuttuna. Täällä alta löytyikin yllättäen lakkaamaton lauta joka on vuosien saatossa ehtinyt imeä itsensä harmaaksi kuraa ja likaa. Tämä osio on tarkoitus joko maalata tai laatoittaa (lautalattiaa tuhoamatta).


Hellan edestä löytyi myös lakkaamaton alue.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Lauantaiaamuna

Vapaa lauantai-aamu on ollut viimeaikoina harvinainen herkku, ja seuraava vastaavanlainen häämöttää neljän viikon päässä.


Sisko perheineen pyörähti illalla kylässä ja toi kaksi kimpullista Äidin lähettämiä miniruusuja. Toinen kimpuista asettui taloksi siniseen Pabloon olohuoneeseen. Ja toinen Reimariin ruokahuoneeseen. Kierrätyslasista valmistetut tuikut on saatu lahjaksi ystäviltä vuosia sitten.

Ihana valo on hiipinyt salaa takaisin. Harvinaisuus josta aikaisin aamulla töihin lähtevä ei vielä saa nauttia kuin viikonloppuisin on aamupala luonnonvalossa.


Ruokahuone. Pöytä on miehen vanha, tuolit (kai Ikean) ostettu kaverilta parilla eurolla. Yksi tuoleista on remonttiapuna yläkerrassa. Lokki on joululahja siskolta ja nurkassa näkyvä punainen salkku kätkee sisäänsä perintökalleuden; Toimivan 70-luvun singerin. Peilistä heijastuvan perintösenkin päällä kököttävät kaksi Aladinin kääntömaljakkoa.


Mami... Saisinko mäkin munnarileipää?

maanantai 21. helmikuuta 2011

Kylmä

Nurkissa viuhuu ja ulkona paukkuu -30c pakkanen. Sisällä ei pärjää ilman töistä saatuja maailman pehmeimpiä untuvatossuja jotka kieltämättä tuovat enemmän mieleen mielisairaalaversion spittareista.

Henkilökohtaisesti en pärjää myöskään ilman näitä kaunokaisia, jotka luovat ainakin illuusion lämmöstä.

Nanny Stillin Apollo 1960 on syntymäpäivälahja siskolta.
Alla näkyy mökiltä löytynyt hauska "Pöytä-Kroketti Nuorisolle".

Apollo 1960
 Tietääkö joku näiden kaunokaisten taustaa? Ananaksia ne eivät ole, mutta antavat kauniisti taittuvaa valoa.
Mysteeripallot
Nämä ovat Isoäidin hyllystä. Mummi on innokas lasinkerääjä ja on kartuttanut omaakin kokoelmaani anteliaasti. Näiden upeaa tulenväriä luovien lyhtyjen tausta on myös epäselvä. Toinen on jokatapauksessa hauskasti käännetty vastakkaiseen suuntaan kuin toinen. Näin ollen toisen lyhdyn sisusta on sileä, ja toisen "mehiläiskennomainen".


perjantai 11. helmikuuta 2011

Saikkupäivä

Kivaa ku sä oot kotona keskellä päivää! Mami pliiiiiiis mennäänkö ulos!?


Takka alkaa olemaan hyvällä mallilla. Tänään käydään valitsemassa laattoja, sillä pääliosa laatoitetaan siivousfanaattisista syistä. Samalla laatalla tulee myös näkymään jäänyt osa kakusta.


Ensimmäisen pinnoitekerroksen päälle on laitettu tueksi verkko. Lauantaina vuorossa antiikkilaasti.


Ehm... Mami? 


Hyvää viikonloppua!

torstai 3. helmikuuta 2011

Uusi kulta

Sain lahjaksi mieheltä uuden rakkaan, Canon 60D järjestelmäkameran.




Lisäksi paketista löytyi Sigma DG 70-300mm Makroputki.


Jos ei näillä peleillä yks amatöörikuvaaja pärjää, niin sitten on vika kuvaajassa (niinkuin kyllä yleensä muutenkin).

Hiukkasen kyllä meinasi tulla tippa linssiin kun asettelin vanhan D400:n hyllyyn filmi-järkkärin ja kirkkaanpunaisen Lomon väliin. Mä olen aina tällainen, kohtelen tärkeitä esineitä niinkuin niillä olisi tunteet. Hyvä etten pullakahveja keittänyt kun luottoystävä siirtyy eläkkeelle.

Sivut