Omena-Inkivääri kakku

Jälleen ihan itse kehitetty resepti. Laadittu aina luotettavalla kokeile-ja-ylläty metodilla. Testasin sen vielä päivää ennen vieraiden tuloa jotta olisin tarpeen vaatiessa ehtinyt juosta kauppaan ostamaan fasupaloja mikäli lopputulos olisi ollut.. No kamala. 

Mutta sepä ei ollutkaan, vaan kakku onnistui yli kaikkien odotusten!

Idea tähän lähti siitä, kun mietin mitä voisin tehdä pihan kirpeistä pikkuomenista. 

Sitten vaan mietin mikä maistuisi hyvältä omenien kaverina ja päädyin inkivääriin. Ainoa virhearvio tuli kanelin määrän kanssa ja ohjeeseen sitä onkin vähennetty. 

Kaverit joutuivat vielä peruuttamaan tulonsa viime tingassa joten nyt joudutaan syömään koko kakku kaksistaan. Voi meitä raukkoja.

Omena-Inkivääri kakku

3kpl kirpeää omenaa (tai 6kpl pieniä piha omenia)
Peukalon pituinen pala tuoretta Inkivääriä
2rkl Sitruunamehua
Sitruunan raastettu kuori
4kpl Kananmunia
200g Voita
3dl Sokeria
1dl Fariinisokeria
5dl Jauhoja
1tl Ruokasoodaa
2tl Leivinjauhetta
0,5tl Suolaa
1tl Kanelia

Kuorrute

200g Maustamatonta täysrasvaista tuorejuustoa
100g Voita (huoneenlämpöistä)
3dl Tomusokeria
1rkl Sitruunamehua
1tl Vaniljaesanssia

Lämmitä uuni 185 asteeseen.
Purista sitruunamehu kulhon pohjalle. Raasta sitruunankuori, omenat ja kuorittu inkivääri. Sekoita raaste sitruunamehuun. Lisää sulatettu voi, sokerit, vanilja ja lopuksi kananmunat yksi kerrallaan kokoajan sekoittaen.  Yhdistä kuivat aineet ja mausteet ja lisää seokseen vähitellen.

Voitele vuoka. Käyttämäni on 22cm x 32cm ja 5cm syvä.
Kaada taikina vuokaan ja paukauta muutama kerta pöytää vasten jotta ilmakuplat irtoavat.
Paista kakkua 20-25 minuuttia, kunnes keskelle pistetty hammastikku nousee kuivana.

Jäähdytä kakku ja peitä kelmulla. Anna maustua jääkaapissa yön yli.

Sekoita kuorrutteen aineet keskenään. Kuorruta kakku ja koristele sitruunankuoriraasteella tai pähkinärouheella. Tarjoa ja nauti.

Kurpitsa Muffinit

Kaikki ruokalehdet ovat olleet viimeaikoina täynnä ihania kurpitsaleivonnaisia joita olen himoinnut. Suomesta kuitenkin saa vain harvasta kaupasta valmista kurpitsasosetta joten, kun perjantaina törmäsin ihan meidän omassa kyläkaupassa tuoreisiin kurpitsoihin ei kauaa tarvinnut miettiä. Kurpitsa kainaloon ja pyreen valmistukseen.

Kurpitsapyree valmistetaan näin: Lämmitä uuni 150 asteiseksi. Halkaise kurpitsa ja kaavi pois siemenverkko. Aseta puolikkaat pellille ja paahda uunissa n. kaksi tuntia tai kunnes sisus on pehmeä. Kurpitsa valuttaa paljon nestettä jota kannattaa välillä kauhoa lavuaariin. Muuten joudut melko varmasti uuninpesu hommiin.

Anna puolikkaiden jäähtyä täysin ja kaavi sisustat suureen kulhoon. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi ja pakasta. 

Löysin ohjeen The Pioneer Womanin sivuilta.

Sen verran varioin, että suomennetussa ohjeessa taikina on ensinnäkin tuplattu. Lisäksi koska käytin makeutettua kondensoitua maitoa evaporoidun sijasta vähensin hienon sokerin määrää. 


Kurpitsamuffinit

5dl Jauhoja

2dl Sokeria

4 tl leivinjauhetta

2tl Kanelia

1tl Inkivääriä

1tl Muskottia

1tl Suolaa

1tl Neilikkaa

2tl Vaniljaesanssia

8rkl Voita

5dl Kurpitsapyreetä

1 purkki kondensoitua maitoa

2 Kananmunaa

Kuorrute

200g Tuorejuustoa

50g Voita

1,5dl Tomusokeria

1tl Kanelia

Lämmitä uuni 200 asteiseksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Leikkaa jääkaappikylmä voi paloiksi ja nypi se tasaisesti jauhoseokseen.

Yhdistä kurpitsapyree, kondensoitu maito, kananmuna ja vanilja.

Sekoita kuivat aineet ja kurpitsaseos yhteen ja kaada taikina muffinivuokiin.

Kaada vuoat vain puoliksi täyteen seosta sillä taikina kohoaa uunissa.

Paista 20-25min tai kunnes keskelle painettu hammastikku nousee kuivana pois.

Anna jäähtyä.

Yhdistä huoneenlämpöinen voi, tuorejuusto, tomusokeri ja kaneli. Sekoita kuohkeaksi massaksi.

Levitä jokaisen muffinin päälle ruokalusikallinen kuorrutetta. Säilytä muffinit jääkaapissa jotta kuorrute ei härskiinny.

 

Taikina on todella mausteinen eikä kurpitsan maku suuremmin erottunut valmiista muffineista. Koostumus oli kuitenkin huikean kostea ja mehevä minkä uskoisin olevan juurikin soseen ansiota. Taikinasta tuli 30 muffinia joista pakastin kymmenen (ilman kuorrutetta) odottamaan kahvivieraita. 

Kantarelli-Pekoni piirakka

Sieniaika on täällä taas! Ja se jos joku tekee tästä tytöstä onnellisen. Kantarelleja on tällähetkellä Suomen metsissä minkä jaksaa poimia. Tai no oikeastaan poimiminen ei ole se ongelma vaan putsaaminen. Lauantain saaliin perkuussa meni kahdelta hengeltä yli kaksi tuntia. Mutta ei sovi valittaa, koska nyt on taas pakkasessa risotto, piirakka, pasta ja keitto aineita talven yli.

Tämä piirakka on tehty tuoreista sienistä, mutta onnistuu samanlailla omaan liemeensä säilötyistä. Silloin sienimäärän voi puolittaa. Eli litra tuoreita = 5dl säilöttyjä.

Kasvisversiossa jätät vain pekonin pois. Mutta tällöin kannattaa sienet suolata paistovaiheessa hiukan ronskimmin kuin pekonillisessa versiossa.

Chorizo-Linssi keitto

Takana raskas työpäivä ja ulkona pimeää. Ikkunoissa vinkuu marraskuinen hyytävä tuuli. Tämä vuosittainen lumeton ja synkkä alkutalvi (tai loppusyksy) on ehdotonta keittojen ja pataruokien aikaa.

Mikään ei lämmitä niinkuin kulhollinen kuumaa soppaa. Vielä kun keittoon lisätään sopiva määrä potkua alkaa nenä valumaan ja veri kiertämään varpaissa saakka.

Keitossa on ihanan tulinen väri.

Toivottavasti tämä lämmittää! Chili tekee myös erinomaisen hyvää ruoansulatukselle.

Syysloma

Puolukanpunaisen talon väki matkaa huomenna saapasmaahan parempien risottopatojen äärelle ja Maatuska Koo hiljenee viikoksi.

Nauttikaa syksystä! Addio! 

Laulujoutsen

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän, te suuret aatteet, teitä tervehdän!

Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista! Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.

On meidän rannoillamme rauhallista ja turvaisa on rinne tunturin.

Eino Leino

Meditaatioharjoitus

Olen varmaan aikaisemminkin kirjoittanut, että on syksy ehdottomasti lemppari vuodenaikani. Kirpeät aamut ja pimenevät illat, mutta edelleen leudot ja aurinkoiset päivät saavat minut oudon seesteiseen tilaan. Ja uskokaa kun sanoin, minä ja seesteisyys ei todellakaan olla sellainen kovin tavanomainen parivaljakko. 

Syksyssä parasta on tietenkin metsä! Oikeastaan koko maailmassa (no ehkä kodin jälkeen) parasta on metsä. No jokatapauksessa sunnuntaina tarpoessani metsässä Murun ja koirien kanssa tuli hauskasti mieleeni laulun sanat "This is my church, this is where I heal my hurts".

Jos mieli on täynnä kesänjälkeistä kaaosta ja hartiolla painaa työstressi, mene metsään. Istuudu kannolle tai kaatuneen puun rungolle ja sulje silmäsi. Kuuntele hiljaa luonnon ääniä ja koita keskittyä vain niihin. Avaa silmät ja nauti väreistä ja muodoista. Ihan rauhassa, miettimättä mitä alat tekemään kunhan pääset kotiin tai mitä eilen jäi kesken. Siitä kun nouset on olo kummasti keventynyt.

Pytt i panna

Kun olin pieni en ollut päiväkodissa enkä tarhassa vaan Mummolassa hoidossa päivisin. Mummolassa pyttipannu oli lähes viikottain esiintyvä ruokalaji joka maistui kaikille vauvasta Vaariin. Nykyään sitä ilmestyy lautaselle enää kerran pari vuodessa, yleensä muutamana sunnuntaina mökillä muurikalla pyöräytettynä. Sekaan voi heittää melkein mitä tahansa mökkiviikonlopun aikana ylijäänyttä,  joskin yleisimmässä versiossa lienee sipulia, perunaa ja makkaraa. Myös herkkusienten jalat toimivat hyvin.

Syksyinen pyttipannu 
(4-6 annosta)

• 1kg keitettyjä perunoita kuutioituna
• 2 sipulia karkeana silppuna
• 1pkt pekonia kuutioituna
• 2kpl grillimakkaroita
• 1l tuoreita kanttarelleja hienonnettuna
• 4 kananmunaa
• Eestiläistä kartulikoogid maustetta eli ranskalaismaustetta. Grillimauste käy hyvin tilalle.
• Mustapippuria
• Suolaa
• Kuivattua sipulia

Ruskista suuressa pannussa pekonisilppu. Lisää sipuli ja kantarellit. Paista kunnes sienten neste on hävinnyt ja sipulit ottavat hiukan väriä. Mausta ronskisti mustapippurilla ja pienellä määrällä suolaa. Lisää pilkotut makkaranpalat ja anna paistua. Ruskista perunoita erillisessä pannussa reilussa rasvassa kunnes ne hiukan ruskistuvat. Mausta suolalla ja grilli/ranskalaismausteella. Älä kitsastele mausteiden kanssa.
Riko kananmunat sipuli-pekoni-sieni pannun keskelle, riko keltuainen ja anna paistua. Levitä munat muiden ainesten sekaan. Yhdistä paistetut perunat muihin ainesosiin pannulla ja nostele sekaisin. Tarjoa kuivatun sipulin ja sinapin kera.

Ruokahuone

Tältä meidän ruokailuhuoneessa näyttää nyt, kun uusvanhoista matoista on viimeinkin tampattu sunnuntairaivolla vuosikymmenen navettapölyt irti ja ne pääsivät lattialle. Itse tykkään kovasti! Huoneesta tuli hetkessä kotoisampi.

Tämä vielä; Blogissani tulee lähiaikoina näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up –kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia. 

Masentava Marraskuu

Marraskuulla taitaa olla nykyään lokakuutakin synkempi maine rumana ja pimeänä kuukautena. Mustat aamut ja valottomat illat, mädät mustuneet lehdet maassa, alhaalla roikkuvat teräksenharmaat pilvet. Onhan se ikävää, ja vetää mielen matalaksi. Mutta kyllä sieltä kauneuttakin seasta löytyy, ainakin jos rajaa mahdollisimman tiukasti.

Omaa silmääni Marraskuun sävyt miellyttävät. Ruskeaa, ruosteenpunaista, vihreää, harmaata... Ehkäpä Marraskuuta rumentaa enemmän sen maine ja epäonninen sijainti juuri ennen pitkää pitkää Suomen talvea?

Ryijytyyny

Myös tämä iso-isoäitini 50-luvun lopussa kutoma(?) ryijytyyny on Äitini kellarilöytöjä. Kudotaanko ryijyt? En edes tiedä. Malli on minulle vieras, ja aluksi vierastin myös sen synkähköä värimaailmaa, mutta löydettyäni Pentikistä mausteisen oranssin kaverin ryijytyynylle ihastuinkin lopputulokseen. Ehdottoman syksyinen pari!

Sumu

Sunnuntai aamuna, muiden vielä nukkuessa sikeästi livahdin ulos yöpaitulissa ja villasukissa ihailemaan sumua. Ulkona oli jäätävän kylmä, mutta sitkeästi pompin pitkin mättäitä kamerani kanssa yrittäen tallentaa aamun kauneutta.

Aluksi sumu oli niin sakeaa, että järvi oli täysin kadonnut.

Sisko sanoi kuvat nähtyään, että kohta pitäisi alkaa kuulumaan vanhan veneen narinaa ja sumusta ilmestyä soutuvene ilman soutajaa kyydissään pieni tyttö valkoisessa yöpaidassaan.

Onneksi ei. Väristys sentään.

Auringon noustessa korkeammalle sumu kuitenkin hälveni paljastaen mitä kauneimman syksyisen maiseman.

Tässä vaiheessa hipsin takaisin untuvanpeiton alle, tunkemaan hyisiä varpaitani unisen Murun kiusaksi.

Syksy

Toinen syksymme punaisessa talossa. Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani! 

Ripustin ulkorappusiin kesäisten amppelikukkien tilalle lyhtyjä jotka tein erikokoisista ja muotoisista säilykepurkeista ja rautalangasta. Nyt taloon näkee tulla kyläilemään myös pimeällä.

Ja mitä siitä sitten voi tehdä? Eli tattimaniaa..

Sieniaika! Ja huikean hyvä tattivuosi.
Tunnin pikapyörähdys lähimetsässä toi kotiin tällaisen sadon. Kantarellit löysivät itsensä jo samana päivänä keitosta, mutta tatit raijasin putsattuina kotiin ja kuivasin niin ison osan kuin uuniin sain mahtumaan.

Äidin ohjeistus menee suurinpiirtein näin; Tatit kannattaa kuivatusta varten siivota hyvin ja leikata ohuiksi siivuiksi, jotka sitten levitetään pellille vieriviereen ja kuivatetaan kiertoilmauunissa 90 asteessa, luukku auki yön yli. Eli n. 8-9h. Tatit ovat valmiita kun ne raksahtavat kahtia ilman sitkeyttä, ja näyttävät suurinpiirtein tältä.

Vasemmalla tuore, ja oikealla kuivattu versio.

Valmiit "tattisipsit" säilötään suoraan uunista tiiviiseen ja kuivaan lasipurkkiin. Sieltä niitä voi sitten napsia tarpeen mukaan risottoihin, lihapullataikinaan, pastakastikkeeksi jne.

Mitä tehdä ylijäämille? Neljä peltiä tatteja ja edelleen litran verran tuoreita kulhossa. Paistoin tateista kesäsipulin ja kerman kanssa kastikkeen. Lisäksi leivoin leipää, johon lisäsin kuivattuja suppilovahveroita.

Tuoreen leivän voitelin levittyvällä vuohenjuustolla, ja kaadoin tattimuhennoksen päälle. Vielä hiukkasen lisää vuohenjuustoa ja Nam!

Koira hoiteli puolikkaan yhdestä leivästä ihmisten ruokailun aikana suoraan pöydältä. Leikkasin kalutun osan pois, ja lopusta paistoin tänään valkosipuliyöjyssä krutonkeja maa-artisokkakeiton päälle.