Omena-Inkivääri kakku

Jälleen ihan itse kehitetty resepti. Laadittu aina luotettavalla kokeile-ja-ylläty metodilla. Testasin sen vielä päivää ennen vieraiden tuloa jotta olisin tarpeen vaatiessa ehtinyt juosta kauppaan ostamaan fasupaloja mikäli lopputulos olisi ollut.. No kamala. 

Mutta sepä ei ollutkaan, vaan kakku onnistui yli kaikkien odotusten!

Idea tähän lähti siitä, kun mietin mitä voisin tehdä pihan kirpeistä pikkuomenista. 

Sitten vaan mietin mikä maistuisi hyvältä omenien kaverina ja päädyin inkivääriin. Ainoa virhearvio tuli kanelin määrän kanssa ja ohjeeseen sitä onkin vähennetty. 

Kaverit joutuivat vielä peruuttamaan tulonsa viime tingassa joten nyt joudutaan syömään koko kakku kaksistaan. Voi meitä raukkoja.

Omena-Inkivääri kakku

3kpl kirpeää omenaa (tai 6kpl pieniä piha omenia)
Peukalon pituinen pala tuoretta Inkivääriä
2rkl Sitruunamehua
Sitruunan raastettu kuori
4kpl Kananmunia
200g Voita
3dl Sokeria
1dl Fariinisokeria
5dl Jauhoja
1tl Ruokasoodaa
2tl Leivinjauhetta
0,5tl Suolaa
1tl Kanelia

Kuorrute

200g Maustamatonta täysrasvaista tuorejuustoa
100g Voita (huoneenlämpöistä)
3dl Tomusokeria
1rkl Sitruunamehua
1tl Vaniljaesanssia

Lämmitä uuni 185 asteeseen.
Purista sitruunamehu kulhon pohjalle. Raasta sitruunankuori, omenat ja kuorittu inkivääri. Sekoita raaste sitruunamehuun. Lisää sulatettu voi, sokerit, vanilja ja lopuksi kananmunat yksi kerrallaan kokoajan sekoittaen.  Yhdistä kuivat aineet ja mausteet ja lisää seokseen vähitellen.

Voitele vuoka. Käyttämäni on 22cm x 32cm ja 5cm syvä.
Kaada taikina vuokaan ja paukauta muutama kerta pöytää vasten jotta ilmakuplat irtoavat.
Paista kakkua 20-25 minuuttia, kunnes keskelle pistetty hammastikku nousee kuivana.

Jäähdytä kakku ja peitä kelmulla. Anna maustua jääkaapissa yön yli.

Sekoita kuorrutteen aineet keskenään. Kuorruta kakku ja koristele sitruunankuoriraasteella tai pähkinärouheella. Tarjoa ja nauti.

Raparperimuffinit

Rakastan raparperia. Siis ihan tosissani ja tosi paljon.
Pienestä pitäen olen tykännyt katkaista punaisen varren, puraista niin että rapsahtaa ja imeä sitten kirpeää vartta silmät sikkuralla. Rakastan myös raakaa sitruunaa. Olen hapokas eläin.

Nyt on taas oman maan raparperit katkottu ja osa heitetty paloiteltuna pussiin ja pakkaseen.
Lisäksi tein näitä muffineja. Resepti on ihan ikiomani ja olen aika ylpeä siitä, että osasin tällaisen kehittää. Toki pohjalla on ennen käytettyjä reseptejä, mutta esim. tällaista hilloketta en ole koskaan kokeillut. Hillo toi mukavasti kosteutta lopputulokseen.

Uskoisin myös, että huomenna nämä ovat vieläkin parempia maustuttuaan ensin yön yli.

Raparperimuffinit (24kpl)

5dl Vehnäjauhoja
2,5dl Sokeria
2,5dl Fariinisokeria
1tl Jauhettua kardemummaa
1tl Inkivääriä
1rkl Leivinjauhetta
0,5tl Suolaa
250g Voita 
4 Kananmunaa
1 Pikari raparperijogurttia 
1tl Vaniljaesanssia

Raparperihilloke

5dl Raparperia paloiteltuna
2dl Sokeria
2tl Vaniliinisokeria
0,5dl Vettä

Puhdista ja paloittele raparperit.

Kuumenna kattilassa vesi ja sokerit. Lisää raparperit ja kiehuta hiljaisella lämmöllä 15 minuuttia.
Anna jäähtyä ja maustua yön yli jääkaapissa.

Yhdistä raparperihilloke, vaniljaesanssi ja jogurtti.

Yhdistä jauhot, leivinjauhe ja mausteet.
Sulata voi.
Vaahdota voi ja sokerit. Lisää joukkoon raparperi-vanilja-jogurtti seos.
Vatkaa sekaan kananmunat yksi kerrallaan. Yhdistä jauhot ja munaseos kokoajan varovasti sekoittaen.

Jaa taikina 24:n muffinssivuokaan ja paista 170 asteessa 25 minuuttia.

Elonkorjuu

Pihalla kypsyvät tomaatit, kesäkurpitsa on antanut satoa enemmän kuin kylliksi samoin kuin chili. Kirsikkapuu notkuu marjoista, mustaviinimarjaa ja karviaista tulee myös reilusti. Kaikki omasta maasta nostettu maistuu paremmalta kuin kaupasta ostettu. Miksi? Koska ne ovat kasvaneet omassa mullassa, ja niitä on rakkaudella kitketty ja kasteltu.

Mausteinen kasvis lasagne

• Kesäkurpitsa
• 3kpl Porkkanoita
• 3kpl Kesäsipuleita varsineen
• Iso chili
• Punainen ja keltainen paprika
• 4kpl jumbo herkkusieniä
• 2tlk Chili-tomaatti murskaa
• Kimppu tuoretta basilikaa
• Feta
• Juustoraastetta
• Lasagnelevyjä
• Suolaa ja pippuria
• Halutessasi löysää pestokastiketta

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Pilko kaikki vihannekset ja kuullota niitä kuumalla pannulla kunnes paprikat ovat hiukan pehmenneet ja nestettä on haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Lisää chili-tomaattimurska ja anna kiehua miedolla lämmöllä n.10 minuuttia. Lisää silputtu tuore basilika.

Kokoa lasagne seuraavasti. Yksi kerros kastiketta, päälle murennettua fetajuustoa (ja löysää pesto kastiketta roiskeina), kerros lasagnelevyjä ja sama uudelleen. Jätä päälimmäiseksi kerros kastiketta, fetaa ja peitä vuoka juustoraasteella. Paista 200 asteisessa uunissa 30min. 

Lasagnen maku tiivistyy ja se on vieläkin parempaa seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä.

Jäkiruuaksi supernopea Mustaviinimarja-Karvias piirakka johon Muru keräsi täytteet pihalta. Pohjan ohje löytyy täältä. Ennen testaamaton makuyhdistelmä toimi yllättävän hyvin, suosittelen kokeilemista.

Mustikkapiirakassa pohja pääsi liian kypsäksi, mutta tälläkertaa lopputulos oli täydellisen mehevä ja pehmeä.

Helmikuu puutarhassa

Kasvihuone taitaa odottaa kevättä. Se näyttää jotenkin niin yksinäiseltä.

Kranssi

Tässä vielä yksi unohtunut postaus viimeviikonlopulta (siksi siis päivänvalo, en linstannut töistä!).

Käpyjä pihalta (jotain hyötyä lumettomuudestakin), myrskyn pihaan paiskomia risuja, rautalankaa ja joulupalloja. Niistä syntyi meikätytön ihan ensimmäinen alusta loppuun tehty kranssi ulko-oveen. Rautalanka ei näy noin hyvin paljaalla silmällä kuin miten kamera sen tuolta poimi. Oikeesti ei! Uskokaa nyt! Jooko?

Pikkaisenhan tuosta tuli rimpula. Noh, jospa ensivuonna myrskyäisi enemmän ja jos ei, pitää vaan punoa pienempi ympyrä.

Masentava Marraskuu

Marraskuulla taitaa olla nykyään lokakuutakin synkempi maine rumana ja pimeänä kuukautena. Mustat aamut ja valottomat illat, mädät mustuneet lehdet maassa, alhaalla roikkuvat teräksenharmaat pilvet. Onhan se ikävää, ja vetää mielen matalaksi. Mutta kyllä sieltä kauneuttakin seasta löytyy, ainakin jos rajaa mahdollisimman tiukasti.

Omaa silmääni Marraskuun sävyt miellyttävät. Ruskeaa, ruosteenpunaista, vihreää, harmaata... Ehkäpä Marraskuuta rumentaa enemmän sen maine ja epäonninen sijainti juuri ennen pitkää pitkää Suomen talvea?

Syksy

Toinen syksymme punaisessa talossa. Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani! 

Ripustin ulkorappusiin kesäisten amppelikukkien tilalle lyhtyjä jotka tein erikokoisista ja muotoisista säilykepurkeista ja rautalangasta. Nyt taloon näkee tulla kyläilemään myös pimeällä.

Lilja risukasassa

Kun asuu ensimmäistä vuottaan uudessa talossa, tarjoaa puutarha loputtomia yllätyksiä. Järkevintä olisi odottaa yksi kokonainen kesä ja katsoa mitä mistäkin putkahtaa, mutta tässä taloudessa ruohonleikkuriin on varmasti päätynyt jo kukka jos toinenkin joka on virheellisesti rikkaruohoksi tulkittu.

Yksi kaunokainen on kuitenkin pelastautunut piiloutumalla. Risukasasta löytyi hauska yllätys.

Ei pistänyt heti silmään, vasta kun Muru sanoi "katso!".

Löytyykö?

Erikoisen kesän vuoksi puutarhan hoito on jäänyt aika lailla nollaan välillä kesä-heinäkuu ja sen ovat vallanneet täysin mm. valtavaksi kasvaneet voikukat ja rautalehdet.

Hauiksen pakotuksesta huomaa, että yritimme aamupäivällä niitä vähentää, eroa tuskin huomaa.

Puutarhassa

Kaikin puolin huono päivä.
Kun oikein potkii ja kiukuttaa on kaksi vaihtoehtoa, eikä kumpikaan niistä ole huono. Voi laiskotella ja syöpötellä, tai voi purkaa kiukkunsa johonkin hyödylliseen.

Joten kukkakaupan kautta kotiin. Mukaan tarttui kesäkukkia, kaksi syreeniä, ruusuja, siemeniä ja hyötykasvintaimia.

Suunnitteilla on puutarhatarvikehylly piharakennuksen tulevaan kesähuoneeseen. Toistaiseksi tykötarpeet saavat asustaa tässä hurmaavassa pakissa.

Aluksi kitkettiin ja käännettiin voikukkien valloittama vanha kukkapenkki piharakennuksen aurinkoiselta seinustalta. Tänne muuttivat hyötykasvit. Pinaatti, porkkanat, retiisi, ruohosipuli sekä sokeriherne.

Seuraavaksi muuttivat kesäkukat omiin asuntoihinsa. Ne saivat kasvualustakseen vanhasta kukkapenkistä poistetun hyvin kastematopitoisen mullan. Ajattelin tällätavalla hiukkasen testata mullan laatua.

Ovigargoil.. Eikun siis vahti ei ollut kovin kiinnostunut istutuspuuhista. 

Vielä jäi paljon puuhailtavaa. Kolme kukkapenkkiä pitäisi kääntää, talven aikana lumenalle kasautuneet roskat ja tavarat kärrätä omille paikoilleen, rikkaruohot (joita on paljon!) kitkeä jne. 

Toisaalta välillä voi myös vain istahtaa alas, ja nauttia keväästä. Ehtiihän sitä huomennakin kääntää.

Kevätlauantai

Ihana päivä! Kevään ensimmäinen ulkoruokinta hoidettu lohi-avocado salaatin voimalla. Hiukkasen alkoivat erinäiset ulokkeet (sormet, varpaat..) kohmettumaan, mutta kyllä ruoka aina maistuu ulkona paljon paremmalta!

Paha olo (jatkuva vetämättömyys ja päänsärky) vaivaa, ja syynä on uusi lääkekuuri joka pitää mielen kiitettävän matalana. Kokeilin mielen kohottamista leipomalla tuunattuja Tollhousen suklaakeksejä. Tuunaukseen kuului mm. 2,3dl (1 cup) hienoksi ajettuja Reese's peanut butter cupseja jotka vaahdotin sokerin ja voin kanssa. Kyllä näillä mieli koheni, joskin olo on edelleen vetämätön ja kaikki projektit seisovat.

Asiaa talosta josta puhun liian vähän ottaen huomioon että se on yksi pääosanesittäjistä tässä blogissa. Meillä on siis lohkottu rintamamiestalo tontti. Lohkotut osat ovat edelleen rakentamattomia, ja näen päivittäin haaveunta jossa voitan lotossa ja lunastan ne itselleni. Totuus on tarua karumpaa, eikä budjetti kestä oikein edes haaveilua aiheesta.

Meidän puolellemme tonttia jää esimerkiksi tämä ihana kaivo, jota odotan innolla pääseväni käyttämään pihan ja  puutarhan hoidossa.

Lohkotulla osuudella sensijaan seisoo tämä. Hylätty puutarha jonka niin mielelläni herättelisin takaisin henkiin. Joku on joskus selvästikin antanut sille paljon rakkautta. Kasvihuoneen edusta on pengerretty ja laatoitettu aikanaan, samoin sen sisällä kulkeva käytävä. 

Kasvualusta on aikojen kuluessa sammaloitunut ja kasvaa mitä moninaisempaa luonnon omaa kasvillisuutta, mutta mielessäni näen huoneen uudessa kukoistuksessa. Se vain on sattumoisin melkoisen iso, enkä tiedä mahtuuko se omalle pihapläntillemme. Ja onhan tässä toki myös sellainen pikku nyanssi, että sehän ei myöskään ole minun vaan kuuluu tontin omistajille, eli talon meille myyneelle pariskunnalle.

Tiedän, ettei heillä ole mitään sitä vastaan että raivaan kasvihuoneen ja otan sen käyttöön, en vain oikein kestä ajatusta kotiinpaluusta jossa kasvihuoneen sijalla on monttu ja kaivinkone.

Myös keltainen ovi on päässyt kotiin. Nyt se nojaa ulkorakennuksen käytävällä seinään, ja odottaa auringonsäteiden hoitavan kuivatustyön, sekä tietty allekirjoittaneen heräävän henkisestä koomastaan. Ihan äkkiä siitä ei taida pöytää tulla..