Timanttiketju

Sort Of Pinkin ihana Taru pinnasi kerran tällaisen timanttiketjun kuvan Pinterestiin.

Ihastuin malliin ja varsinkin kuvan ketjun väreihin aivan suunnattomasti, joten oli pakko suunnata askartelukauppaan ostamaan tarvikkeita. Alkuperäiseen blogiin pääsette tästä. KLIK! Sieltä löytyvät myös printattavat kaavat timanteille. 

Nämä eivät siis ole origameja, vaan vaativat liimaa pysyäkseen kiinni. Lisäksi suosittelen ehdottomasti printtaamaan kaavat ohuelle kartongille. Mintunvihreä kartonki oli loppu ja käytin paperia. Lopputulos oli huomattavasti sotkuisempi ja klommoisempi, kuin kartonkinen.

Kannattaa tehdä myös muutama koekappale ja kokeilla paria erilaista liimaa. Kaistale jolle liima suditaan on ohut ja liiman tarvitsee kuivua nopeasti, mutta sotkea mahdollisimman vähän. Itse käytin kartonkisissa timanteissa ohutta kerrosta siveltimellä levitettyä erikeepperiä ja paperisissa huonoa ja ärsyttävää puikkoliimaa jonka kuivumista sai odotella minuutin per sivu. 

Puuhastelun iloa!

Mobile

Niinkuin uhkasin, alan panostaa hiukan enemmän myös blogin "lifestyle" puoleen. Alunpesin perustin blogin jotta voisin dokumentoida puuhailujani, rintamamiestalossamme tapahtuvaa remontoitia ja puutarhanhoitoa, mutta ajan kanssa homma luisui pelkäksi ruokablogiksi. Nyt palataan juurille.

Jäin äippälomalle muutama viikko sitten ja voin rehellisesti sanoa, etten oikein osaa olla. Huomaan siivoavani 24/7. Tänään sain kuitenkin aikaiseksi tehdä loppuun jo kuukausi sitten aloittamani mobile projektin. Ehkä, koska siivosin eilen koko päivän ja selkä niksahti (taas).



Mobile on tehty seuraavasti:

Piirsin leivinpaperille haluamani hahmojen ääriviivat. Leikkasin kaavat ja siirsin ne huopapaloille hiilikynällä.
Leikkasin huovasta aina kaksi samanlaista kappaletta. Peilikuvien kanssa sai olla tarkkana, koska sama virhe tulee peilikuvassa eri kohtaan (sekavaa, mutta kantapään kautta opittua).

Ompelin hahmot harmaalla ompelulangalla ja täytin sukkapuikkoa apuna käyttäen vanulla. Valaan pyrstön kapean osan täytin villalangalla saadakseni sen pysymään edes hiukan pystyssä.
Ostin puisen kirjontarenkaan jonka maalasin valkoiseksi ja ripustin hahmot siihen valkoisella karhunlangalla.

Tarvikkeet:

• Eri värisiä askarteluhuopia
• Vanua
• Ompelulankaa
• Karhunlankaa
• Parsinneula
• Kirjontarengas
• Valkoista maalia, esim. akryyli käy hyvin
• Pensseli
• Pitkää pinnaa

Luova tauko

Innostuin pitkästä aikaa maalaamaan. Rentouttavaa viettää aamu omassa työhuoneessa pensseli kädessä ja toisessa kupillinen tuoksuvaa portugalilaista kahvia. En väitä olevani mikään tositaiteilija. Tekniikalla ei ole minulle mitään väliä, kunhan on kivoja materiaaleja joita kokeilla ja piristäviä värejä joilla sotkea. 

Myönnettäköön, että osaan olla itselleni liian ankara. On paljon hetkiä jolloin tekemisestä katoaa ilo kun lopputulos ei ole sellainen jollaiseksi sen päässäni kuvittelen. Silloin aina tietää, että on aika pitää taukoa jotta into löytyy uudelleen. Tämänkin projektin aloitin jo 2010, ja jatkoin sitä vasta nyt. Onneksi se ei tälläkertaa päätynyt inhoreaktion iskiessä takkaan, sillä lopputuloskin miellyttää.

Muiden mielipiteille olen edelleen liian herkkä, siksi kuvaa itse projektista en tänne aio postata.

Origami

Aasiassa Kurkea on pidetty onnellisuuden ja ikuisen nuoruuden tai pitkän elämän symbolina. Japanissa uskotaan, että mikäli henkilö taittelee tuhat kurki origamia ketjuun kurki suo taittelijalle yhden toiveen. Tavallisimpia toiveita ovat pitkä ikä, tai parantuminen sairaudesta.

Me saimme omat kurkemme ystäviltämme, jotka olivat itse taitelleet ne meille syntymäpäivälahjaksi. Kurkia roikkuu ketjussa seitsemän. Kiitos vielä kovasti kauniista ja herkästä lahjasta!

Ruusujen uusi elämä

Synttärikimput olivat päässeet lakastumaan, joten oli viimeinen hetki pelastaa mitä pelastettavissa on.
Ruusuista lehdet pois ja niks naks varresta reilu puolet. Raikasta vettä pieniin maljakoihin ja vot, kelpaa taas laittaa pöydälle ainakin pariksi päiväksi.

Olenko nyt muuten taas 25 kun osan ruusuista jouduin heittämään suoraan mäkeen?

 

Laborantinmaljat on muutens voitettu Parolan Aseman arvonnasta! Vedenvihreä Aalto on joululahja Äidiltä.

Jotkut ruusuista olivat jo siinä kunnossa, että vain osa teräkehdistä oli enää hyvännäköisiä. Nämä kaverit erottelin ja levittelin pellille jonka vein saunan lauteille. Taas yksi hyvä puoli hetivalmiissa! Sopii mainiosti asioiden kuivattamiseen.

Perhonen

Näin putiikissa kynttilälle tehdyt enkelinsiivet ja ihastuin.
Tulin kotiin ja aloitin vääntämisen.

Ei siitä enkeliä tullut, mutta kyllä minä silti kynttilänä olisin siivistäni ylpeä.

Ps. Olen tietoinen, että katon maalaus saattaa olla hiukan kesken...

Kranssi

Tässä vielä yksi unohtunut postaus viimeviikonlopulta (siksi siis päivänvalo, en linstannut töistä!).

Käpyjä pihalta (jotain hyötyä lumettomuudestakin), myrskyn pihaan paiskomia risuja, rautalankaa ja joulupalloja. Niistä syntyi meikätytön ihan ensimmäinen alusta loppuun tehty kranssi ulko-oveen. Rautalanka ei näy noin hyvin paljaalla silmällä kuin miten kamera sen tuolta poimi. Oikeesti ei! Uskokaa nyt! Jooko?

Pikkaisenhan tuosta tuli rimpula. Noh, jospa ensivuonna myrskyäisi enemmän ja jos ei, pitää vaan punoa pienempi ympyrä.

Talviruokaa kesällä

Meillä ei ole vielä grilliä, mutta kovasti teki mieli kauniina lauantaina ulos kokkailemaan.
Kaivoimme sitten raclettepannun kaapista, ja kokeilimme miten tämä talviherkku toimii kesällä. Hyvin!

Aluksi tein raclettemixin. Tällaisen teko on vaivatonta mikäli kaikilla ruokailijoilla on samanlainen maku.
Kolme eriväristä paprikaa, kaksi punasipulia ja 6 jumboherkkusientä. Sopivan kokoisiksi paloiksi ja sekaisin.

Lisäksi erilliseen kulhoon hienonnettua pekonia, ja kyytipojaksi keitettyjä kesäperunoita. Sitten vaan raclettegrilli ulkopöydälle pystyyn ja toimeen!

Peruna tuo ruokaisuutta, mutta ilmankin pärjää. Vaihtoehtoisesti grillatut vihannekset voi kasata leivänpalalle ja kaataa sulaneen juuston päälle. Ja mitä haisevampaa juustoa, sen parempi!

Raclettemixiä jäi yli senverran, että sunnuntailounaaksi paistoin sen pannulla ja kumosin maalais-ciabattan päälle. Mausteeksi suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja murustettua homejuustoa. 

Puutarhassa

Kaikin puolin huono päivä.
Kun oikein potkii ja kiukuttaa on kaksi vaihtoehtoa, eikä kumpikaan niistä ole huono. Voi laiskotella ja syöpötellä, tai voi purkaa kiukkunsa johonkin hyödylliseen.

Joten kukkakaupan kautta kotiin. Mukaan tarttui kesäkukkia, kaksi syreeniä, ruusuja, siemeniä ja hyötykasvintaimia.

Suunnitteilla on puutarhatarvikehylly piharakennuksen tulevaan kesähuoneeseen. Toistaiseksi tykötarpeet saavat asustaa tässä hurmaavassa pakissa.

Aluksi kitkettiin ja käännettiin voikukkien valloittama vanha kukkapenkki piharakennuksen aurinkoiselta seinustalta. Tänne muuttivat hyötykasvit. Pinaatti, porkkanat, retiisi, ruohosipuli sekä sokeriherne.

Seuraavaksi muuttivat kesäkukat omiin asuntoihinsa. Ne saivat kasvualustakseen vanhasta kukkapenkistä poistetun hyvin kastematopitoisen mullan. Ajattelin tällätavalla hiukkasen testata mullan laatua.

Ovigargoil.. Eikun siis vahti ei ollut kovin kiinnostunut istutuspuuhista. 

Vielä jäi paljon puuhailtavaa. Kolme kukkapenkkiä pitäisi kääntää, talven aikana lumenalle kasautuneet roskat ja tavarat kärrätä omille paikoilleen, rikkaruohot (joita on paljon!) kitkeä jne. 

Toisaalta välillä voi myös vain istahtaa alas, ja nauttia keväästä. Ehtiihän sitä huomennakin kääntää.

Kevätlauantai

Ihana päivä! Kevään ensimmäinen ulkoruokinta hoidettu lohi-avocado salaatin voimalla. Hiukkasen alkoivat erinäiset ulokkeet (sormet, varpaat..) kohmettumaan, mutta kyllä ruoka aina maistuu ulkona paljon paremmalta!

Paha olo (jatkuva vetämättömyys ja päänsärky) vaivaa, ja syynä on uusi lääkekuuri joka pitää mielen kiitettävän matalana. Kokeilin mielen kohottamista leipomalla tuunattuja Tollhousen suklaakeksejä. Tuunaukseen kuului mm. 2,3dl (1 cup) hienoksi ajettuja Reese's peanut butter cupseja jotka vaahdotin sokerin ja voin kanssa. Kyllä näillä mieli koheni, joskin olo on edelleen vetämätön ja kaikki projektit seisovat.

Asiaa talosta josta puhun liian vähän ottaen huomioon että se on yksi pääosanesittäjistä tässä blogissa. Meillä on siis lohkottu rintamamiestalo tontti. Lohkotut osat ovat edelleen rakentamattomia, ja näen päivittäin haaveunta jossa voitan lotossa ja lunastan ne itselleni. Totuus on tarua karumpaa, eikä budjetti kestä oikein edes haaveilua aiheesta.

Meidän puolellemme tonttia jää esimerkiksi tämä ihana kaivo, jota odotan innolla pääseväni käyttämään pihan ja  puutarhan hoidossa.

Lohkotulla osuudella sensijaan seisoo tämä. Hylätty puutarha jonka niin mielelläni herättelisin takaisin henkiin. Joku on joskus selvästikin antanut sille paljon rakkautta. Kasvihuoneen edusta on pengerretty ja laatoitettu aikanaan, samoin sen sisällä kulkeva käytävä. 

Kasvualusta on aikojen kuluessa sammaloitunut ja kasvaa mitä moninaisempaa luonnon omaa kasvillisuutta, mutta mielessäni näen huoneen uudessa kukoistuksessa. Se vain on sattumoisin melkoisen iso, enkä tiedä mahtuuko se omalle pihapläntillemme. Ja onhan tässä toki myös sellainen pikku nyanssi, että sehän ei myöskään ole minun vaan kuuluu tontin omistajille, eli talon meille myyneelle pariskunnalle.

Tiedän, ettei heillä ole mitään sitä vastaan että raivaan kasvihuoneen ja otan sen käyttöön, en vain oikein kestä ajatusta kotiinpaluusta jossa kasvihuoneen sijalla on monttu ja kaivinkone.

Myös keltainen ovi on päässyt kotiin. Nyt se nojaa ulkorakennuksen käytävällä seinään, ja odottaa auringonsäteiden hoitavan kuivatustyön, sekä tietty allekirjoittaneen heräävän henkisestä koomastaan. Ihan äkkiä siitä ei taida pöytää tulla..

Pöllöilyä

Kerrankin lyhyt työpäivä ja vielä perjantai! Mitäpä sitä tekisi?

Jospa vaikka Kana-Sitruuna-Basilica pastaa tuunattuna Pioneer Womanin ohjeesta?

 Tai jos ihailisi hääpäiväkimppua? Vieläkun se elää edes osittain?

Tai jos kaivaisi singerin esiin ja ompelisi pöllön?

Hän on Pertti Prototyyppi. Koottu mm.vanhoista ikkunaverhoista ja täytetty möykkyiseksi pumpulilla vanun puutteen vuoksi.

Pumpuli myös leviää täyttövaiheessa. Joka paikkaan!
Ilta ehti niin pitkälle Pertin verrattomassa seurassa, että luonnonvalokin loppui kesken.

Kehyksissä

Laiska pääsiäismaanantai kului puuhaillessa kotona kaikenlaisia rästiinjääneitä projekteja, kuten hääkuvien lähettelyä maailmalle. Lisäksi tuli värkättyä muutama kaapinpohjalle unohtunut, koiran hampaillaan tuunaama ruman lakatun puun värinen valokuvakehys uuteen uskoon.

Aluksi hioin pinnan karkealla hiomapaperilla, jonka jälkeen hyökkäsin kehyksen kimppuun puukon kanssa ja lohkoin siitä muutaman mojovan palan pois, sekä lisäsin lisää rosoisuutta koiran hoitamien reikien vierelle. Tämän jälkeen maalasin kehykset mustalla akryylimaalilla, ja muutamaa tuntia myöhemmin sudin päälle kerroksen puolihimmeää kalustelakkaa. Näillä ohjeilla hääkuvakin pääsi viimein kehyksiin.

Tänään olen koittanut päästä ylös sohvalta aloittaakseni siskolleni lupaamani työprojektin, siinä kuitenkin täysin epäonnistuen. Sain kuitenkin viimeinkin loput nauhoittamani Amyn Lailla -jaksot katsottua. Ikävä yllätys oli kokonaisen viikon puuttuminen välistä. Se on huono puoli sarjoissa joissa oikeasti tapahtuu jotain. Kun jää jakso välistä, tippuu kärryiltä.