keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Satuja

Muistatteko tämän?
Vietimme pääsiäisen maalla, ja pyörähdin siinä samaisessa pikkuruisessa antikvariaatissa josta edellinen aarre löytyi yli 20 vuotta aikaisemmin. Nyt mukaan tarttui tämä.


Kuvitettu Grimmin Sadut vuodelta 1978. Takakannen pientä hölskyntää lukuunottamatta täydellisessä kunnossa.


Ja nuo kuvat!

Sadut eivät todellakaan ole niin raakoja tai pelottavia miksi urbaanit legendat ovat ne maalanneet. Toki prinsessa viskasi sammakon seinään suutelon sijasta, ja toki osa tarinoista taitaa olla hyvässä oluessa kestikievarissa alkunsa saaneita sillä ne eivät sisällä päätä tai häntää, mutta eivät ne mitään splatter satuja ole. Ehkäpä nykyajan lapset ansaitsevat enemmän tunnustusta aivokapasiteetistaan ja kyvystään ymmärtää ironiaa ja opetuksia kuin nykyajan Disney maailma määrittää?

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kahdestaan

Perjantaina oli aikaa viettää ilta ihan kahdestaan.


Juustoja molempien makuun. Pullo Chileläistä luomupunaviiniä ja Carcassonne, molempien lemppari lautapeli.


Juustoja jäi syömättä melkoinen läjä, mitähän niistä voisi ensiviikolla loihtia?


Voin lämpimästi suositella viikunahilloa valkohomejuuston seuraksi. Appelsiinimaisen karvas kumkvattihillo oli hauska uusi tuttavuus.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kevätlauantai

Ihana päivä! Kevään ensimmäinen ulkoruokinta hoidettu lohi-avocado salaatin voimalla. Hiukkasen alkoivat erinäiset ulokkeet (sormet, varpaat..) kohmettumaan, mutta kyllä ruoka aina maistuu ulkona paljon paremmalta!

Paha olo (jatkuva vetämättömyys ja päänsärky) vaivaa, ja syynä on uusi lääkekuuri joka pitää mielen kiitettävän matalana. Kokeilin mielen kohottamista leipomalla tuunattuja Tollhousen suklaakeksejä. Tuunaukseen kuului mm. 2,3dl (1 cup) hienoksi ajettuja Reese's peanut butter cupseja jotka vaahdotin sokerin ja voin kanssa. Kyllä näillä mieli koheni, joskin olo on edelleen vetämätön ja kaikki projektit seisovat.


Asiaa talosta josta puhun liian vähän ottaen huomioon että se on yksi pääosanesittäjistä tässä blogissa. Meillä on siis lohkottu rintamamiestalo tontti. Lohkotut osat ovat edelleen rakentamattomia, ja näen päivittäin haaveunta jossa voitan lotossa ja lunastan ne itselleni. Totuus on tarua karumpaa, eikä budjetti kestä oikein edes haaveilua aiheesta.

Meidän puolellemme tonttia jää esimerkiksi tämä ihana kaivo, jota odotan innolla pääseväni käyttämään pihan ja  puutarhan hoidossa.


Lohkotulla osuudella sensijaan seisoo tämä. Hylätty puutarha jonka niin mielelläni herättelisin takaisin henkiin. Joku on joskus selvästikin antanut sille paljon rakkautta. Kasvihuoneen edusta on pengerretty ja laatoitettu aikanaan, samoin sen sisällä kulkeva käytävä. 


Kasvualusta on aikojen kuluessa sammaloitunut ja kasvaa mitä moninaisempaa luonnon omaa kasvillisuutta, mutta mielessäni näen huoneen uudessa kukoistuksessa. Se vain on sattumoisin melkoisen iso, enkä tiedä mahtuuko se omalle pihapläntillemme. Ja onhan tässä toki myös sellainen pikku nyanssi, että sehän ei myöskään ole minun vaan kuuluu tontin omistajille, eli talon meille myyneelle pariskunnalle.

Tiedän, ettei heillä ole mitään sitä vastaan että raivaan kasvihuoneen ja otan sen käyttöön, en vain oikein kestä ajatusta kotiinpaluusta jossa kasvihuoneen sijalla on monttu ja kaivinkone.


Myös keltainen ovi on päässyt kotiin. Nyt se nojaa ulkorakennuksen käytävällä seinään, ja odottaa auringonsäteiden hoitavan kuivatustyön, sekä tietty allekirjoittaneen heräävän henkisestä koomastaan. Ihan äkkiä siitä ei taida pöytää tulla..

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Viikonloppu

Viikonloppu vierähti työhyvinvointipäivillä, ja sunnuntaina lanko hemmotteli meitä ja koko muuta perhettä aivan uskomattomalla aterialla. Postauksen tarkoitus ei ole diivailla (tai no ehkä vähän) vaan tuoda esiin miten uskomattoman mahtavan makuista ja terveellistä ruokaa osaava tekijä voi loihtia. Yritän kiristää lankoa paljastamaan reseptin jotta voin jakaa sen lukijoiden kanssa.

Lohitimbaaleja, eli höyryssä kypsennettyjä turskalla täytettyjä lohi"rullia" jotka kypsennettiin pieniä kakkumuotteja muistuttavissa vuoissa.
Puikulaperunamuusia. En usko koskaan syöneeni mitään perunasta tehtyä joka olisi ollut yhtä kuohkeaa.
Voi-Valkoviini kastiketta. Tai-vas. Olisin voinut tyhjentää koko kannun lusikalla, ja minäkun olen aina luullut hyvän punaviinikastikkeen olevan elämää suurempaa. Olen erehtynyt.

Kännykkäkamera ei tee tälle oikeutta..

Siskon mies tekee tätä siis ammatikseen. Olemme hyvin onnekas perhe.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Makuuhuone

Olen kokonaan unohtanut päivittää makkariremontin kuulumisia. Sisäänmuutto on jo suoritettu, mutta viimeisteltävää on vielä paljon.

Vaatekaapit (taktisesti jätetty pois kuvasta) kaipailevat edelleen ovia sekä oven ja ikkunan ympärys listoja. Mutta kaikenkaikkiaan olen jo nyt todella tyytyväinen lopputulokseen! Pelkäsin todella että tumma tapetti tekee tunnelmasta ahdistavan, mutta päinvastoin. Tunnelma on ihanan kotoisa.


Sänky (peittoineen) ja rahi on hankittu ikeasta. Keinutuolin on sisko saanut esikoisensa synnyttyä perhetutulta ja se on ajan kanssa muuttanut meille. Myös aikasemmasta postauksesta tutun lampun kaveri näkyy.


Taulu on ystävien maalaama, klaffisenkki on isoäidin perintöä. Kissa on riiviö.

Sivut