Olen ollut talkooleskenä ja saanut aikaan ihmeen paljon.
Pyykkikori on tyhjä, tiskit tiskattu, on löhötty, ripustettu kuvia, jatkettu omaa taulua ja yläkerran seinien ensimmäinen maalikerros saatettu loppuun.
Ihan uskomaton määrä valoa tuli jo tästä ensimmäisestä maalikerroksesta! Vaikka paneelin keltaisuus paistaakin edelleen pahasti läpi luoden lähinnä vaaleanpunaista vaikutelmaa, on tämä jo hämmentävän paljon paremman näköinen. Huomatkaa yksi talon 80-luvun rempan huippuratkaisuista; Joka toinen seinä on paneloitu eri suuntaan.
Kunhan tästä urakasta on selvitty, olisi sama edessä yläkerran porraskäytävän kanssa. En malta odottaa kuinka paljon avarampi siitä tulee pelkän maalipurkin avulla.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
lauantai 15. lokakuuta 2011
Herkkuja
Lauantaiaamun parhautta on kunnon aamupala Murun kanssa.
Ja nyt seuraa mainos: Tämä on ehdottomasti maailman paras pannukakkutaikinamix! Jos perus pannari tökkii, sekaan voi heittää vaikka mustikoita ja hiukan raastettua sitruunankuorta. Suosittelen.
Ja nyt seuraa mainos: Tämä on ehdottomasti maailman paras pannukakkutaikinamix! Jos perus pannari tökkii, sekaan voi heittää vaikka mustikoita ja hiukan raastettua sitruunankuorta. Suosittelen.
Jos joku haluaa lähettää minulle tämän mainoksen pohjalta elinikäiset pannarijauheet, en yhtään vastusta.
maanantai 10. lokakuuta 2011
Ryijytyyny
Myös tämä iso-isoäitini 50-luvun lopussa kutoma(?) ryijytyyny on Äitini kellarilöytöjä. Kudotaanko ryijyt? En edes tiedä. Malli on minulle vieras, ja aluksi vierastin myös sen synkähköä värimaailmaa, mutta löydettyäni Pentikistä mausteisen oranssin kaverin ryijytyynylle ihastuinkin lopputulokseen. Ehdottoman syksyinen pari!
lauantai 8. lokakuuta 2011
Aarrearkku
Arkun on valmistanut Isoäitini veli, ja sen päälle on maalattu Mummini tyttönimen nimikirjaimet.
Tämä on Fidel. Fidelin mielestä arkku on yhdentekevä. Hän on kuvauksellisempi.
Arkku on ollut mukana leikeissämme niin kauan kuin muistan, kunnes muutamia vuosia sitten pelastin sen kostealta vintiltä koruarkukseni.
Sisäpuolelle on rakennettu kätevä lokero, ja kanteen maalattu valmistumisvuosi. Takana vilkkuvat kynttiläjalat on isoisäni tehnyt jonkilaisista wärtsilässä aikanaan käytetyistä koneen osista.
Tämä on jälleen Fidel, joka kiersi pöydän ja haluaa lenkille.
Mukavaa viikonloppua!
tiistai 4. lokakuuta 2011
Jos olisin...
Täytin Eilen Tänään Huomenna -blogista löytyneen "Jos olisin..." listan. Tämähän kertoo ihmisestä yllättävän paljon.
Jos olisin...
Astia -olisin Emalimuki
Puu -olisin Pihlaja
Kenkä -olisin Nauhakenkä
Väri -olisin Ruoste
Kirja -olisin Epookkikomedia
Hedelmä -olisin Luumu
Marja -olisin Kirsikka
Eläin -olisin Kissa
Päivä-olisin Lauantai aamu
Rakennus -olisin Rintamamiestalo
Vaate -olisin Villasukka
Materiaali -olisin Kelopuu
Lintu -olisin Pöllö
Kaupunki -olisin Pieni satamakaupunki
Hattivatteja Taalintehtaalla |
Jos olisin...
Astia -olisin Emalimuki
Puu -olisin Pihlaja
Kenkä -olisin Nauhakenkä
Väri -olisin Ruoste
Kirja -olisin Epookkikomedia
Hedelmä -olisin Luumu
Marja -olisin Kirsikka
Eläin -olisin Kissa
Päivä-olisin Lauantai aamu
Rakennus -olisin Rintamamiestalo
Vaate -olisin Villasukka
Materiaali -olisin Kelopuu
Lintu -olisin Pöllö
Kaupunki -olisin Pieni satamakaupunki
maanantai 3. lokakuuta 2011
Sumu
Sunnuntai aamuna, muiden vielä nukkuessa sikeästi livahdin ulos yöpaitulissa ja villasukissa ihailemaan sumua. Ulkona oli jäätävän kylmä, mutta sitkeästi pompin pitkin mättäitä kamerani kanssa yrittäen tallentaa aamun kauneutta.
Aluksi sumu oli niin sakeaa, että järvi oli täysin kadonnut.
Sisko sanoi kuvat nähtyään, että kohta pitäisi alkaa kuulumaan vanhan veneen narinaa ja sumusta ilmestyä soutuvene ilman soutajaa kyydissään pieni tyttö valkoisessa yöpaidassaan.
Onneksi ei. Väristys sentään.
Tässä vaiheessa hipsin takaisin untuvanpeiton alle, tunkemaan hyisiä varpaitani unisen Murun kiusaksi.
Aluksi sumu oli niin sakeaa, että järvi oli täysin kadonnut.
Sisko sanoi kuvat nähtyään, että kohta pitäisi alkaa kuulumaan vanhan veneen narinaa ja sumusta ilmestyä soutuvene ilman soutajaa kyydissään pieni tyttö valkoisessa yöpaidassaan.
Onneksi ei. Väristys sentään.
Auringon noustessa korkeammalle sumu kuitenkin hälveni paljastaen mitä kauneimman syksyisen maiseman.
Tässä vaiheessa hipsin takaisin untuvanpeiton alle, tunkemaan hyisiä varpaitani unisen Murun kiusaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)