lauantai 16. huhtikuuta 2011

Kevätlauantai

Ihana päivä! Kevään ensimmäinen ulkoruokinta hoidettu lohi-avocado salaatin voimalla. Hiukkasen alkoivat erinäiset ulokkeet (sormet, varpaat..) kohmettumaan, mutta kyllä ruoka aina maistuu ulkona paljon paremmalta!

Paha olo (jatkuva vetämättömyys ja päänsärky) vaivaa, ja syynä on uusi lääkekuuri joka pitää mielen kiitettävän matalana. Kokeilin mielen kohottamista leipomalla tuunattuja Tollhousen suklaakeksejä. Tuunaukseen kuului mm. 2,3dl (1 cup) hienoksi ajettuja Reese's peanut butter cupseja jotka vaahdotin sokerin ja voin kanssa. Kyllä näillä mieli koheni, joskin olo on edelleen vetämätön ja kaikki projektit seisovat.


Asiaa talosta josta puhun liian vähän ottaen huomioon että se on yksi pääosanesittäjistä tässä blogissa. Meillä on siis lohkottu rintamamiestalo tontti. Lohkotut osat ovat edelleen rakentamattomia, ja näen päivittäin haaveunta jossa voitan lotossa ja lunastan ne itselleni. Totuus on tarua karumpaa, eikä budjetti kestä oikein edes haaveilua aiheesta.

Meidän puolellemme tonttia jää esimerkiksi tämä ihana kaivo, jota odotan innolla pääseväni käyttämään pihan ja  puutarhan hoidossa.


Lohkotulla osuudella sensijaan seisoo tämä. Hylätty puutarha jonka niin mielelläni herättelisin takaisin henkiin. Joku on joskus selvästikin antanut sille paljon rakkautta. Kasvihuoneen edusta on pengerretty ja laatoitettu aikanaan, samoin sen sisällä kulkeva käytävä. 


Kasvualusta on aikojen kuluessa sammaloitunut ja kasvaa mitä moninaisempaa luonnon omaa kasvillisuutta, mutta mielessäni näen huoneen uudessa kukoistuksessa. Se vain on sattumoisin melkoisen iso, enkä tiedä mahtuuko se omalle pihapläntillemme. Ja onhan tässä toki myös sellainen pikku nyanssi, että sehän ei myöskään ole minun vaan kuuluu tontin omistajille, eli talon meille myyneelle pariskunnalle.

Tiedän, ettei heillä ole mitään sitä vastaan että raivaan kasvihuoneen ja otan sen käyttöön, en vain oikein kestä ajatusta kotiinpaluusta jossa kasvihuoneen sijalla on monttu ja kaivinkone.


Myös keltainen ovi on päässyt kotiin. Nyt se nojaa ulkorakennuksen käytävällä seinään, ja odottaa auringonsäteiden hoitavan kuivatustyön, sekä tietty allekirjoittaneen heräävän henkisestä koomastaan. Ihan äkkiä siitä ei taida pöytää tulla..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sivut