Kantarelli-Pekoni piirakka

Sieniaika on täällä taas! Ja se jos joku tekee tästä tytöstä onnellisen. Kantarelleja on tällähetkellä Suomen metsissä minkä jaksaa poimia. Tai no oikeastaan poimiminen ei ole se ongelma vaan putsaaminen. Lauantain saaliin perkuussa meni kahdelta hengeltä yli kaksi tuntia. Mutta ei sovi valittaa, koska nyt on taas pakkasessa risotto, piirakka, pasta ja keitto aineita talven yli.

Tämä piirakka on tehty tuoreista sienistä, mutta onnistuu samanlailla omaan liemeensä säilötyistä. Silloin sienimäärän voi puolittaa. Eli litra tuoreita = 5dl säilöttyjä.

Kasvisversiossa jätät vain pekonin pois. Mutta tällöin kannattaa sienet suolata paistovaiheessa hiukan ronskimmin kuin pekonillisessa versiossa.

Spaghetti ai Frutti di Mare

Muistatteko kun viime Lokakuussa kävin Italiassa ja lupasin yrittää kehittää siellä syömälleni loistavalle äyriäispastelle reseptin? Ai ette. No ei se haittaa, mutta heti nyt näin nopeasti päätin toteuttaa lupaukseni. 

Mikään ei estä  käyttämästä reseptissä tuoreita äyriäisiä pakastettujen sijasta. Meidän kylästä niiden löytäminen vain on hiukan haastavaa ja koska minä rakastan mustekalaa haluan käyttää näitä sekoituksia joista sitä löytyy. Ihan käypiä, mutta surimia en käsitä. Mielestäni se ei kuuluisi mukaan. Kuvaan onnistuin vielä kauhaisemaan suurinpiirtein kaikki pakkauksen surimit kerralla. 

Pastaa jäi aika reilusti yli joten sunnuntaina heitin loput uunivuokaan. Sekaan pakkaus Valio kolmen juuston kermaa ja päälle raastoin loput parmesanista. 15min 220c uunissa ja avot. Olipa maukas (ja ah niin kevyt!) pastavuoka.

Suklaapiirakka

Täällä taas!

Lauantaina iski ihan mahdoton suklaanhimo. Pyörittelin päässäni kaikkea mutakakusta suklaakekseihin, mutta halusin kokeilla jotain ihan uutta. Suklaapiirakoita voi tehdä monella tavalla, mutta itse päätin mennä siitä mistä aita on matalin. Koska olihan kyseessä suklaanhimokohtaus ja se oli saatava tyydytettyä heti eikä kohta. 

Tein jälleen piirakan hiukan liian isoon vuokaan. Täytekerros olisi saanut olla huomattavasti paksumpi. Jouduin myös vuoan koon vuoksi tuplaamaan marenkimäärän alkuperäisestä jotta sain sen riittämään koko piirakalle. Ohjeessa on nyt kuitenkin määrät siten, että mikäli omaat normaalikokoisen piirakkavuoan niillä pitäisi päästä toivottuun lopputulokseen.

Alkuperäinen resepti löytyi jälleen amerikkalaisen bloggaajan sivulta. Joku kyseisen mantereen tavassa kokkailla tuhtia ja hyvin maustettua ruokaa sopii meikäläiselle kuin lakki päähän. 

Ja kokatessani aloin pohtimaan onko pula-aika edelleen meidän kasvatuksessamme ja kultturissamme niin vahvasti läsnä, että jos vertaat kotimaista tapaa tehdä piirakka siihen, miten rapakontakana toimitaan mennään meillä edelleen "vähä riittää pitkälle kunhan sen levittää tarpeeksi laajalle alueelle" asenteella. Vertaa esim. heidän tapaansa täyttää omenapiirakka meidän vastaavaamme? Heillä on pieni vuoka ja omenoita paksu kerros. Meillä sama määrä hedelmiä levitetään uunipellille.

Ei sillä. Kyllä Äidin peltipiirakka maistuu siinä missä jenkkiversiokin.