Kesäisen illan kullasta
Tuo joutsen tultuaan,
Joen lahelle laskihe
Ja loihe laulamaan.
Suloa Suomen lauloi hän,
Kesiä Pohjolan,
Kuin hali öisin aurinko
Valaisee maailman.
Kuin varjo-puiden suojassa
On hetket herttaiset,
Ja aallot uida armahat
Ja rannat rauhaiset.
Ja kuin suloista siellä on
Syleillä kultoa,
Ja kuinka vilppi, viekkaus
Siell’ uppo outoa.
Niin souti salmi salmelle
Tuo Joutsen joikuen
Ja kultansa kohattua
Syleili lausuen:
”Vähänpä tuosta; kuinka jo
Eloni määrän sain.
Oon uinut Pohjan aaltoja
Syleillyt kultoain”.
Runeberg – Lönnrot
Maamme kirja: 39. Joutsen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti