Sumu

Sunnuntai aamuna, muiden vielä nukkuessa sikeästi livahdin ulos yöpaitulissa ja villasukissa ihailemaan sumua. Ulkona oli jäätävän kylmä, mutta sitkeästi pompin pitkin mättäitä kamerani kanssa yrittäen tallentaa aamun kauneutta.

Aluksi sumu oli niin sakeaa, että järvi oli täysin kadonnut.

Sisko sanoi kuvat nähtyään, että kohta pitäisi alkaa kuulumaan vanhan veneen narinaa ja sumusta ilmestyä soutuvene ilman soutajaa kyydissään pieni tyttö valkoisessa yöpaidassaan.

Onneksi ei. Väristys sentään.

Auringon noustessa korkeammalle sumu kuitenkin hälveni paljastaen mitä kauneimman syksyisen maiseman.

Tässä vaiheessa hipsin takaisin untuvanpeiton alle, tunkemaan hyisiä varpaitani unisen Murun kiusaksi.