Arkun on valmistanut Isoäitini veli, ja sen päälle on maalattu Mummini tyttönimen nimikirjaimet.
Tämä on Fidel. Fidelin mielestä arkku on yhdentekevä. Hän on kuvauksellisempi.
Arkku on ollut mukana leikeissämme niin kauan kuin muistan, kunnes muutamia vuosia sitten pelastin sen kostealta vintiltä koruarkukseni.
Sisäpuolelle on rakennettu kätevä lokero, ja kanteen maalattu valmistumisvuosi. Takana vilkkuvat kynttiläjalat on isoisäni tehnyt jonkilaisista wärtsilässä aikanaan käytetyistä koneen osista.
Tämä on jälleen Fidel, joka kiersi pöydän ja haluaa lenkille.
Mukavaa viikonloppua!
aivan ihana arkku! ja kiva blogi!
VastaaPoistaSuloinen tuo teidän Fidel! En ole vielä tähän päivään mennessä tavannu yhtä ilmeikkäitä koiruuksia kuin setterit :)
VastaaPoistaFidel kiittää :) Settereillä on ihanan lempeä katse.
VastaaPoistaKiva Sofia kun eksyit tänne ja tervetuloa uudestaankin!