Kuvien kanssa puuhatessa ja lähes 90-vuotiaan Mummimme muistoja ylös kirjatessani mietin miten omien kuvieni kanssa käy. Minulla on tuhansia kuvia useammalla kovalevyllä, mutta kuka muistaa 30 vuoden päästä kuka kuvissa on tai missä ne on otettu?
Mummi jaksoi tunnin, sitten alkoivat nimet ja tapahtumat menemään sekaisin. Niinkuin edelliselläkin kerralla. Miksemme aloittaneet projektia jo vuosia aikaisemmin kun Mummin muisti oli vielä kirkas? Miksen tehnyt tätä myös jo edesmenneiden isovanhempieni kanssa?
Oletko sinä jo nimennyt omien isovanhempiesi nimeämättömät valokuvat ja kuunnellut niihin liittyvät tarinat? Entä omien vanhempiesi?
Kuvat ovat huonolaatuisia koska kamera oli kotona ja jouduin käyttämään kännykkää. Pahoittelut siitä.
Vaalea nuori kaunotar ala- ja ylävasemmalla on Mummini, alakuvassa asusteenaan rintakoru joka on nykyään minun suuri aarteeni. Oikeassa laidassa Isäni juhlii ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Ylhäällä keskellä Viipurin linna vuonna 1941 ja sen alapuolella Ukkini nuorena Sörkan kundina. Joukosta alhaalta löytyy myös kaksi nuorta rakuunaa. Mikä lienee ollut heidän kohtalonsa, sitä ei Mummi muistanut. Oikeassa alareunassa poseeraa Ukkini vuonna 1966, komeana kuin mikä.
Valokuviin liittyy uskomaton määrä perheeni ja sukuni historiaa, minun historiaani, kulttuurihistoriaa sekä muistoja. Kuvissa jokainen on ikuisesti nuori.
Moi Muru!!
VastaaPoistaIhanaa, että olette ottaneet tuollaisen projektin tehtäväksi! Minusta se osoittaa välittämistä parhaimmillaan.
Omat isovanhempani ovat kuolleet jo jonkin aikaa sitten, osa silloin kun olin vielä hyvin nuori. Silloin ei edes osannut ajatella tällaisten asioiden tärkeyttä...
Omista kuvista pitäisi varmaan tehdä kuvakirjoja tms. että saisi nimet ja tapahtumat talteen. Kuva-albumit olisi toinen vaihtroehto tietysti, mutta se kuvien valitseminen ja tilaaminen ei jotenkin houkuta :).
Pus.